Eero Kaipilan luotsaama Lockdown on tuore tulokas huonepakopelejä tarjoavien yritysten kentällä – paikka avasi (tai oikeammin kai sulki) ovensa heinäkuun alussa. Tampereelle on pienessä ajassa perustettu jo neljä näitä huonepakopelejä – tai room escape -pelejä – tarjoavaa yritystä, mutta kysyntää riittää, mikä onkin ymmärrettävää. Meilläpäin suhteellisen uusi konsepti koukuttaa helposti, eikä yhdestä huoneesta poispääsyä voi oikeastaan kokeilla kuin kerran, sitten on jo lähdettävä koputtelemaan toisiin oviin.
Lockdown tarjoaa kahta erilaista huonetta: Legacy ja Reactor. Ensimmäisestä näissä taustatarinana on se, että lusikan nurkkaan heittänyt isoisä on jättänyt testamentin, jolla perilliset voivat estää papan mökin purkamisen ja jäämisen valtatien alle. Tiimin tehtävänä on siis löytää testamentti mökin sopukoista tunnin kuluessa.
Reactorissa puolestaan uppoudutaan ydinfyysikkojen maailmaan – onneksi tosin poispääsyyn ei (kai) tarvita ydinfysiikkaa. Tehtävänä on löytää tunnin kuluessa tärkeä kaava ennen kuin huoneen radioaktiivisuuspitoisuus nousee liian korkeaksi. Tässä jälkimmäisessä huoneessa käytetään UV-valaistusta, ja tehtävät painottuvat matematiikkaan, mutta mikään Einstein ei täälläkään tarvitse olla, vaan laskut ovat ihan peruskauraa hauskoissa muodoissa.
LE COOL Tampereen tiimi sai pelattavakseen Legacyn. Astuimme kutsuvasti raollaan olevasta ovesta sisään isoisän järvenrantamökkiin hartaana toiveenamme selviytyä annetusta tehtävästä. Ja katso, oven takaa aukeni ihan oikea mökin tupa! Mökkifiilis oli varsin aito autenttisine vanhoine kortteineen ja esineineen, ja joistakin tavaroista jopa tuulahti sieraimiimme vanhoille mökeille tyypillinen tuoksu.
Tällä kertaa tiimissämme ei ollut mukana ensikertalaisia, vaan kaikilla oli jo enemmän tai vähemmän kokemusta pakohuonepeleistä. Jokainen pakohuonekokemuksemme on selvästi poikennut toisistaan. Toisaalta aiemmista kokemuksista on etua, kun voi olettaa, että asioita tehdään tietyllä tavalla tai logiikalla, mutta toisaalta ne myös voivat estää katsomasta tilannetta täysin ilman ennakkoluuloja, ja oman ajattelunsa vangiksi on helppo jäädä.
Kellon käydessä mökissä tuntui ajoittain siltä, että olimme jumissa. Saimme muutaman oivalluksen ja niistä seuranneen onnistumisen tunteen, mutta toisaalta tuntui, että tarvitsimme paljon vihjeitä. Lopulta sekuntikellon viimeisetkin numerot olivat vaihtuneet nolliksi, ja ovi pysyi yhä lukossa.
Vaikka emme ratkaisseetkaan tehtävää ja päässeet ulos määräajassa (jäimme siis puskutraktorien alle), emme kuitenkaan voi pitää itseämme täysinä häpäsy-luusereina, koska kuulemma karkeasti arvioituna vain viidennes pelaajista suorittaa tehtävän onnistuneesti. Ihmistyypistä sitten varmasti riippuu se, jääkö vaillinaisesta suorituksesta jotakin hampaankoloon niin, että kiukku ajaa uuteen yritykseen, vai lannistaako tappio hylkäämään koko jutun. Toisaalta taas lopputulos ei välttämättä ole tärkein, vaan se, että matkan varrella on hauskaa.
Omistaja Kaipilalla on ammattilaistaustaa valo- ja äänimaailmasta, ja tätä osaamistaan hän onkin tuonut myös Lockdownin pakohuonepeleihin. Toisaalta videoista ja valoista voisi ehkä ottaa enemmänkin irti ja tuoda tehtävien suorittamiseen lisäulottuvuuksia. Myöhemmin aukeavassa Captain-huoneessa tekijät lupaavatkin hyödyntää visuaalisia elementtejä huomattavasti aiempaa enemmän. Jäämme jännittyneinä odottamaan.
Varaa oma pelisi Lockdownin verkkosivuilta.
