Toni Jyvälä

Toimituksemme törmäsi 3.–5.9. järjestettävien Nousevan komiikan festivaalien kynnyksellä stand up -koomikko Toni Jyvälään. Vaihdoimme joogatunnille matkalla olleen hupiveikon kanssa ajatuksia mm. siitä, millaista on huono huumori ja mikä Tampereella on koomisinta.

Morientes, Toni! Kipuat tällä viikolla lavalle Teerenpelissä järjestettävillä Nousevan komiikan festareilla. Mikäs se on tämä karnevaali oikein karnevaalejaan?

Tapahtuman tarkoituksena on nimensä mukaisesti tuoda esiin nousevia koomikoita. Toisin sanoen kasvoja, joita ei vielä välttämättä näe Suomen muilla suuremmilla festivaaleilla ja ammattiklubeilla.

Stand upin tekijöiden ja harrastajien määrä alkaa olla jo melkoinen ja joukossa on todella paljon lahjakkaita tekijöitä. NKF:n järjestäjäkolmikko Tommi Tuominen, Antti Syrjä ja Tomi Haustola saikin kolme vuotta sitten idean polkaista pystyyn tapahtuman, jonka puitteissa näillä piilevillä talenteilla olisi mahdollisuus ponkaista kansan tietoisuuteen. Järjestäjätrio valitsee itse esiintyjät festareille, ja tapahtuman esiintyjäkaarti on yleensä ollut hyvä sekoitus kokemattomampia ja jo myös ammattilaisuuden rajaa hipovia tekijöitä. Vauhdittaakseen NKF:n esiintyjien lentoonlähtöä järjestäjät ovat myös joka vuosi kutsuneet tapahtumaan stand up -tuottajia.

Ja juu, nousen näillä festareilla jälleen itsekin lavalle. Taidan olla esiintyjäjengin kokenein, sillä ensimmäisen keikkani olen heittänyt vuonna 2005.

Yleensä aina kysytään, kenelle tapahtumaa suositellaan, niin kysytäänpä tällä kertaa, että kenen NKF:ään ei AINAKAAN kannata tulla?

Liian humalaisten. Jos on liian tuiterissa, on keskittyminen yleensä jossain ihan muussa kuin esityksessä. Samoin suosittelen kotiin jäämistä sellaisille, jotka aikovat pistää kokemattoman koomikon liriin huutelemalla yleisöstä asiattomuuksia. Kaikille muille suosittelen lämpimästi.

Olet muuttanut Tampereelle Kemijärveltä. Suomihan on tunnetusti pitkä maa, onko siinä mielestäsi eroja, mikä naurattaa jänkhällä ja mikä rotwallin reunalla?

Kyllä se niin taitaa olla, että huumori ylittää Suomen maassa kuntaliitosten rajat, eli aika lailla samat vitsit purevat joka paikassa. Paitsi tietenkin jos koomikon jutut ovat vaikka jotenkin poliittisesti värittyneitä. Sellainen huumori saatetaan ottaa vähän eri lailla vastaan pienellä perussuomalaisia täynnä olevalla paikkakunnalla kuin helsinkiläisessä puna-vihreässä hipsteribaarissa. Omat juttuni ovat kuitenkin sen verran yleismaailmallisia, että jos olosuhteet ovat kunnossa, ne kyllä toimivat, olin sitten missä päin Suomea tahansa.

No, mikäs Tampereella on mielestäsi koomisinta?

Hooh! Ehkä murre. Se vanha, perinteinen Tampereen murre. Onneksi sitä kuulee väännettävän verrattain harvoin, se ei nimittäin kuulu murresuosikkeihini. Tampereen murre on koomista, koska se on – sori vaan – mielestäni vähän… juntin kuuloista. Turun murre sen sijaan kuulostaa aika hauskalta.

Mitäs muuta koomista täällä olisi… Niin, onhan täällä pormestari! Silloin kun päätettiin, että Tampereellekin tulee pormestari, ajattelin että tästähän vedän huumoria. Ankkalinnassahan se pormestari on, ei suomalaisessa kaupungissa. Mutta sitten kun mietin asiaa tarkemmin, niin en siitä koskaan sitten mitään huumoria keksinytkään.

Entäs mikä on mielestäsi huonoa huumoria, vai onko sellaista olemassakaan?

Huumoria ja huumorin lajeja on niin monenlaisia. Ylipäänsä huonoa huumoria on varmaan sellainen, joka ei herätä vastaanottajassa tai kuulijassa mitään reaktiota. Se on hirveintä. Toisaalta huumorintaju on meillä jokaisella hieman erilainen. Jokin TV-sketsi, joka saa toisen aina nauramaan ja katsomaan sketsin uudestaan ja uudestaan, voi herättää toisessa vain ärsytystä. Ehkä erityisen hyvää huumoria on sellainen, joka on onnistunut muodostaan riippumatta (stand up, sketsi, vitsi, sarjakuva), tavoittamaan jotain niin osuvaa, että se toimii kaikkiin tai ainakin suurempaan osaan sen vastaanottajista.

Stand up -komiikka on pohjimmiltaan rehellinen ja raaka laji: jos yleisö nauraa, koomikko on onnistunut. Jos ei, niin sitten ei. Mutta kuten sanottu, huumorin lajeja, koomikoita ja myös tapoja tehdä stand up -komiikkaa on hyvin monenlaisia.

Millaisilla fiiliksillä toivoisit katsojan lähtevän sinun keikaltasi pois?

Päällimmäisenä soisin, että hänellä olisi naurun tuoma hyvänolon tunne. Kun saa oikein paljon nauraa, se aidosti ja todella rentouttaa. Endorfiinia erittyy kehoon ja stressi vähenee. Pitäisi itsekin muistaa nauraa enemmän tässä kiireen ja hälyn keskellä. Lisätä naurua elämään ja opetella päästämään irti. Ajatus siitä, että jotain tällaista voisi ehkä tarjota katsojille stand upin avulla, vaikka vain pieneksi hetkeksi, tuntuu tosi kivalta.

Kuulostaa… rentouttavalta. Kiitos haastattelusta, Toni. Nähdään festareilla!

PS. Toni Jyvälän jutuille pääset nauramaan NKF:n lisäksi myös 16.9. Pakkahuoneella järjestettävässä LE COOL stand up -verenluovutustapahtumassa!

Kuva: Jerry Hellström

Comments

Täältä löydät lisää hyvää

sisältöä



Paikka

Hohdokkaassa, mennyttä aikaa henkivässä ravintolassa perinteikkyys on valttia.