Vaasalaista alkuperää oleva freelance-ohjaaja, käsikirjoittaja ja sanataiteilija Timo Tapio on asunut Tampereella reilut kymmenen vuotta. Takana miehellä on muun muassa useita lyhytelokuvia, musiikkivideoita, noin 25 teatteriohjausta sekä yksi pitkän leffan ohjaus. Seuraavaa, Juice Leskistä käsittelevää elokuvaa aletaan kuvata heinäkuussa. Timo tunnetaan myös monista tempauksistaan, ja elokuussa hän nousee polkuveneellä taivaalle.
Moi, Timo! Kuinka olet päätynyt ohjaajan uralle?
Ensimmäinen kipinä syntyi Keski-Suomen Opistossa 90-luvulla, kun opiskelin nuoriso- ja vapaa-aikaohjaajaksi. Opinnoissa oli paljon taidekasvatusta, ja elokuvailmaisun kurssit kiehtoivat paljon. Toinen merkittävä tekijä oli Ylioppilasteatteri ja sitä kautta tullut ilmaisun voima.
Alat heinäkuussa kuvata Nahjus enkelini -nimistä elokuvaa Juice Leskisestä. Kerrot sen olevan fiktiivinen tarina taiteen jatkumisesta, ei niinkään Juicen elämästä. Avaatko vähän, mitä se tarkoittaa.
Elokuva sijoittuu nykypäivään. Olen viime talven mittaan käynyt läpi Juicen tuotantoa ja oivalsin, mitä Juice halusi kertoa. En puutu elokuvassa Juicen henkilökohtaiseen elämään, vaan tuon sen pointin minkä oivalsin, olkoonkin se oikea tai väärä. Se on näkökulma, kommentti ja kunnioitus yhtä suurta taiteilijaa kohtaan. Universaali ajatus, mitä kaikki taiteilijat lopulta haluavat kertoa, unohtamatta Juicen sarkasmia. On hyvä tietää myös, etten tuntenut Juicea henkilökohtaisesti, vaan näkökulma on syntynyt pelkästään Juicen tuotannon ja hänen mielipiteidensä pohjalta.
Kuinka olet päätynyt projektin pariin, ja miksi juuri Juice on valikoitunut elokuvan aiheeksi?
Olen vahvasti kritisoinut kotimaisia henkilökuvaelokuvia, ja taannoin tulin todenneeksi, että kritiikin sijaan, pitäisikö tehdä henkilökuvaelokuva, jonka itsekin haluaisin nähdä. Juice on Tampereella edelleen vahva persoona, ja osin juuri siksi haluan tehdä uudenlaisen henkilökuvaelokuvan. Huomionarvoista on, että elokuvassa Juice on olemassa, mutta siinä ei ole ainuttakaan hänen biisiään tai runoaan. ”Sori vaan levy-yhtiöt ja kustantajat”, joku voisi sanoa.
Kirjoitat myös runoja, ja niitä on kertynyt yli 2500. Mistä saat runoillesi aiheet? Mikä sinua inspiroi?
Olen muutamien vuosien aikana kirjoittanut runoja paljon. En niinkään itsekseni vaan keikoilla ravintoloissa, syntymäpäivillä, yritystilaisuuksissa jne. Kysymys on enemmänkin kohtaamisista kuin runoudesta. Tekstini perustuvat siihen, että pyydän ihmiseltä seitsemän sanaa, ja niiden pohjalta kirjoitan runon, jonka hän saa mukaansa. Idean kehitin aikanaan, koska halusin tehdä taidetta yksin, mutta samalla ihmisten keskuudessa. Tämän myötä on tullut upeita kohtaamisia.
Olet tehnyt useita tempauksia, joissa laitat itsesi likoon. Kerro vähän niistä.
Vuonna 2010 tein Sydänkävelyn, jossa kävelin yksin sydämenmuotoisen reitin Suomen kartalle. Kilometrejä tuli reilut 850 ja askeleita yli miljoona. Vuonna 2014 ylitimme kaverini Antti Rapin kanssa Merenkurkun polkuveneellä Vaasasta Uumajaan. Käytännössä poljimme siis yli 90 kilometrin matkan Suomesta Ruotsiin. Viime kesänä haastoin Vaasassa ihmisiä liikkumaan ja kävelin urheilukentän ympäri tuhat kertaa. Mukana oli useita kymmeniä ihmisiä – kuka kiersi yhden kierroksen, kuka muutaman päivän. Tapahtuma kantoi nimeä Round´n´round.
Jokin olemassaolon tarkoitus kai, lapsenomainen luovuus ja itsensä haastaminen näissä on taustalla. Kyllästyminen rakennettuun maailmaan, politiikkaan.
Mistä olet saanut kimmokkeen tempausten tekemiseen?
Vuonna 2010 tehtyyn Sydänkävelyyn sain kimmokkeen Erkki Lampén -nimisen herran tempauksista. Luin hänen kirjansa ja innostuin siitä erityisesti kävelyn muodossa. Himo jäi päälle tehdä asioita, joihin muut eivät usko, silti todistamatta mitään kenellekään. Nyttemmin on tullut ajatus myös auttaa muita tempauksien kautta, jos mahdollista.
Seuraavana on vuorossa Taivastus. Kerro hieman siitä.
Taivastus on elokuun alun tapahtuma, jossa menemme polkuveneellä taivaalle yhdessä Antti Rapin kanssa tehdäksemme valtakunnallisesti hyvää. Keräämme tapahtumalla rahaa kotimaiseen työllisyyteen ja haastamme muun muassa kaikki kansanedustajat kampanjaan mukaan. Polkuvene liitetään kuumailmapalloon ja sillä liitelemme Tampereen taivaalla. Ihmiset, jotka lahjoittavat rahaa tapahtumaan, saavat vastineeksi leipää. Se on symbolinen ja myös konkreettinen vastine, koska tuotot ohjautuvat työllisyyteen, jotta ihmiset saavat leipää pöytiinsä. Lisäksi kotimainen pienleipomoteollisuus saa lisätilauksia.
Taivastus kuulostaa hurjalta. Mistä tuli idea nousta taivaalle, ja miksi mukana on taas polkuvene?
Vuonna 2014 poljimme tosiaan yhdessä Antti Rapin kanssa polkuveneellä Merenkurkun yli. Tämän pohjalta syntyi ajatus, miten voisimme ottaa myös ilmatilan ”haltuun”. Tällä kertaa ei pelkästään omaksi iloksi vaan myös auttaaksemme ihmisiä tässä epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa.
Mikä Tampereella on parasta juuri nyt?
Tampere kehittyy ja kasvaa. Vielä kymmenen vuotta sitten tuntui, että asioita vaan pohditaan, mutta viimeisen 3–4 vuoden aikana on ”vaihdelaatikko korjattu”. Tampere päivittää itsensä ja haluaa olla myös edelläkävijä monessa suhteessa. Kaupunkikuvaa uudistetaan, rakennetaan paljon ja hyvinvointia lisätään. Perustamperelainen leppoisa meininki on tietysti ollut aina olemassa.
P.S. Turisteille tiedoksi, että täällä syödään siipiä. Paljon.
Kiitos, Timo!
Timon kuulumisia voit seurailla Facebookista.
