Timo Bredenberg hyödyntää netistä löytämäänsä materiaalia ja tekee siitä taidetta. Vaikka ”valkoiset kuutiot” ovat hänen mielestään taiteelle hyvä paikka, Timo painottaa, että taiteen livenä näkemistä on myös tietokoneen äärellä kykkiminen. Tässä apuun tulee miehen organisoima Slackerspace.
Moi, Timo! Muistan, että olit jo yläasteella hyvä piirtämään, mutta milloin päätit ruveta taiteilijaksi?
Hauskaa, että mainitsit yläasteen! Muistan, kuinka lainasin South Park VHS-kasettejasi sitä mukaa, kun sait nauhoitettua niitä telkkarista. Luulen, että vinoileva asenteeni taiteilijana muodostui pitkään niiden pohjalta. Kysymys taiteilijaksi ryhtymisestä on sikäli hankala, että taiteilijuus on minulle sekä työ että elämäntapa. Työnkuvana taiteilijuus on rakentunut koulutuksen kautta. En enää muista tarkalleen, mitä ajattelin, kun hain opiskelemaan taidetta Tampereen ammattikorkeakouluun. Kymmenen vuotta sitten olin turhautunut tietotekniikan opintoihin, jotka eivät vastanneet odotuksiani. Kuten varmaankin monet nuoret, hain koulutukselta vastausta myös eksistentiaalisiin kysymyksiin. Mentaliteetiltani olin tuolloin hakkeri, valitsin vain toisen kontekstin hakkeroinnille.
Teet mm. erilaisia videoprojekteja. Kerro vähän tekemästäsi taiteesta. Miten kuvailisit sitä?
Olen tehnyt videoita, esineinstallaatioita, tekstiteoksia ja videopeliteknologiaa hyödyntäviä vuorovaikutteisia teoksia. Materiaalini on usein netistä löydettyä tai sen pohjalta muokattua. Esimerkiksi tällä hetkellä työstän teosta sähköpostiini tulevasta spammista. Teosteni aiheet ovat liikkuneet verkkoyhteiskunnan ilmiöiden ja liikkeiden ympärillä. Olen ollut kiinnostunut erityisesti verkkokapitalismin vaikutuksesta elämään: kuinka kokemuksemme ja mahdollisuudet elää rajautuvat digitalisaation seurauksena. Kuvaus on kovin väljä, mutta tuon alle pystyn sijoittamaan lähes kaikki teokseni.
Miten olet päätynyt valitsemaan kyseiset ilmaisumuodot esim. perinteisen piirtämisen ja maalauksen sijaan?
Työskentelen useilla medioilla kunkin teosidean mukaan. Arvostan suuresti sitä, kuinka maalareilla ajattelu ja kädentaidot kohtaavat. Teoksissani pääpaino on kuitenkin ollut enemminkin teosteni käsitteellisessä veivaamisessa. Minulla on usein lopputuloksesta melko selkeä idea, joka linkittyy useimmiten jo olemassa olevaan asiaan, jonka olen löytänyt netistä. Maalareilla lopullinen käsitys teoksesta syntyy usein vasta maalausprosessin kautta. Media on aina valinta, ja sen pitäisi olla perusteltu. Oman kädenjäljen käyttäminen tekee asioista myös henkilökohtaisia. Sitä olen koettanut teoksissani useimmiten välttää.
Olen ollut aina kiinnostunut digitaalisesta teknologiasta, siitä ristiriidasta, että binäärisillä, eli ykkösiin ja nolliin perustuvilla järjestelmillä voi luoda monimutkaisia rakenteita. Videon ja softan vahvuus on sen arkipäiväisyys. Bittejä voi netin myötä tuupata joka paikkaan. Esineiden internetin myötä kaikenlaiset haittaohjelmat, kuten taide tunkeutuvat jopa leivänpaahtimeesi. Bittien banaalius toki heikentää myös tämänkaltaisen taiteen auraa.
Teoksissasi on usein yhteiskunnallinen ulottuvuus, ja mainitsitkin, että olet ollut kiinnostunut erityisesti verkkokapitalismin vaikutuksesta elämään. Mitä haluat taiteellasi sanoa, ja mistä ideasi kumpuavat?
Ajattelen, että kaikessa, mitä teemme on aina olemassa yhteiskunnallinen ulottuvuus. Teosteni ideat lähtevät ulkopuolisesta ärsykkeestä, kuten nyt vaikkapa nämä roskapostit, jotka on kirjoitettu huolimattomalla suomella tai englannilla. Vastaan ärsykkeeseen tavoilla, joilla näen olevan asiaa tai ilmiötä avaavia mahdollisuuksia. Taiteessa ajattelun avaaminen on usein tärkeämpää kuin jonkin tutun poliittisen sanoman toistaminen. Teosteni tapa puhua on muuttunut, mutta jokaisessa teoksessa luotan pitkälti siihen, että katsoja katsoo kuvia rakkaudella. Ilman katsojassa olevaa rakkautta useista teoksistani tulee todella väkivaltaisia.
Videoteoksessani Control on rinnakkain kaksi videota. Toisessa videossa nähdään ratsupoliisit hajoittamassa mielenilmausta. Toisessa ratsupoliisit esittelevät maneesissa taitojaan lapsiperheille. Molemmissa tapahtumissa on runsaasti kuvaajia ja katsojia. Teoksessa ei leikkauksen lisäksi ole mitään, mitä olisin siihen lisännyt. Teosnimi ohjaa tulkintoja toivomaani suuntaan, mutta uskon, että kokemus on vahvempi katsojalle, kun hänelle antaa tilaa itse muodostaa oman näkemyksensä ja mielipiteensä aiheeseen.
Millaisia tavoitteita sinulla on taiteilijana, mitä haluaisit tehdä tulevaisuudessa?
Koetan tehdä hyviä teoksia rauhassa kokeillen. Projektiluonteisuus, aikataulupaineet ja prekaarisuus tappavat luovuuden alalla kuin alalla. Alkaa helposti toistaa omia maneereitaan ja rakentamaan itsestään tylsää brändiä. Haluaisin linkittää taiteellisen tekemiseni paremmin osaksi erilaisia yhteiskunnallisia liikkeitä ja rakentaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Fasismin torjuminen pelleilemällä kaikin mahdollisin keinoin vaikuttaa jälleen ajankohtaiselta.
Kerroit jo, että työstät parhaillaan teosta sähköpostiisi tulevasta spammista. Missä töitäsi voi nähdä seuraavan kerran livenä?
Työstän tosiaan uutta isoa kokonaisuutta valmiiksi, mutta en ole nähnyt tarvetta hakea galleria- tai museotilaa sille. Suomen kuvataideskenessä käydään paljon vääntöä siitä, mitä “taiteilija maksaa” -järjestelmälle pitäisi tehdä. Oma vastaukseni keskusteluun on ollut se, että en ole koskaan hakenut gallerianäyttelyä, josta maksaisin. Valkoinen kuutio, eli galleria tai museo, on hyvä paikka taiteelle, enkä ole konseptia vastaan.
Jankutan usein, että livenä näkemistä on myös tietokoneen äärellä kykkiminen. Organisoin verkossa slackerspace.org nimistä alustaa. Sinne kannattaa kurkata aina välillä. Olen kiinnostunut avaamaan kyberavaruuteen uudelleen tilaa, joka ei ole selkeän tavoitteellista ja muistuttaisi enemmän netin alkuaikojen lähes pyhää surffailukokemusta. Slackerspacen ympärille rakentuu jatkossa myös AFK (away from keyboard) tee-se-yhdessä-toimintaa.
Mikä Tampereella on parasta juuri nyt?
Tampereella etenkin nuorempi taideskene on murroksessa. Kun talouskuripolitiikka on pistänyt koulutuksen instituutiorakenteet uusiksi, nuoret taiteilijat ovat vastanneet suojarakenteiden murtumiin perustamalla uusia taidetiloja. Tampereen Taidehalli -nimellä kulkeva tila, joka toimii sekä työhuoneena että ajoittain näyttelytilana on hieno juttu! Lähinnä uusien taiteilijoiden näyttelyitä esittelevässä Galleria Rajatilassa kannattaa myös käydä.
Kiitos, Timo! Onnea ja menestystä uusille projekteillesi!
Timon töihin pääset tutustumaan täällä.
Tsekkaa myös nämä:
Tampereen Taidehalli (entinen Tesoman Taidehalli)
Galleria Rajatila
Slackerspace
I, Cloud (2014), still kuva pelistä
