Tiitu Takalo

Tiitu Takalo - LE COOL Tampere - Kuvaaja: Mikko Suniala

Sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo on osaltaan ollut nostamassa sarjakuvaa vakavasti otettavaksi taidemuodoksi muiden taidelajien rinnalle. Takalo tarttuu teoksissaan myös yhteiskunnallisiin asioihin, mutta sanoo itse vaatimattomasti tähtäävänsä vain jälkeen, jota ei tarvitse hävetä. Ansioituneelle taiteilijalle myönnettiin viime keväänä Sarjakuva-Finlandia Tampereelle sijoittuvasta Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvaromaanista.

Moi, Tiitu! Kerro heti alkuun, miten susta on tullut sarjakuvataiteilija.

Olen aina lukenut sarjakuvia ja olen ollut kiinnostunut sarjakuvailmaisusta. Piirsin jo lapsena sarjakuvia, vaikken kylläkään ollut kovin kiinnostunut niiden käsikirjoittamisesta. Opiskelin kuvataiteilijaksi ja jonkin aikaa tein sarjakuvan lisäksi myös maalauksia ja suuria piirroksia. Nykytaiteen tekeminen jäi kuitenkin vähemmälle ja lopulta huomasin, ettei aikaa oikein riitä muuhun kuin sarjakuviin.

Olet työssäsi varsin ansioitunut. Sait viime keväänä Sarjakuva-Finlandian, ja juuri taannoin Tampereen kaupunki ojensi sinulle I luokan kultaisen ansiomitalin. Mitä tuumaat tällaisista tunnustuksista?

Onhan se aina kiva saada positiivista palautetta omasta työstään. Finlandia oli mukava vastaanottaa myös siitä syystä, että tämä oli neljäs kerta, kun teokseni oli ehdolla. Itse koen myös, että aina kun sarjakuva tai sarjakuvantekijä saa julkisuutta, se edistää myös sarjakuvan kulttuuripoliittista asemaa ja tuo näkyvyyttä sarjakuvalle vakavasti otettavana taidemuotona. Koko Sarjakuva-Finlandia-palkinnon tavoitehan on nostaa sarjakuva ansaitsemalleen paikalle muiden taiteiden joukkoon. Eli periaatteessa on ihan sama, kuka sen saa. Käytännössä oli ihan kiva, että minä sain sen nyt. Joku muu saa sen ensi vuonna. Kolmen vuoden päästä kukaan ei enää muista vuoden 2015 voittajaa.

Tiitu Takalo - Minä Mikko ja Annikki - näyte - LE COOL Tampere

Töissäsi on paitsi tietysti hienosti tehtyjä kuvia ja kiinnostavia tarinoita myös yhteiskunnallista sanomaa. Muun muassa feminismi ja vaihtoehtoiset elämäntavat ovat olleet esillä ja nyt viimeisimpänä rauhanaate lokakuun alussa julkaistussa Rauhan Tiellä – antimilitaristisia sarjakuvia -teoksessa, jota olit tekemässä yhdeksän muun taiteilijan kanssa. Millaisena näet taiteen roolin yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamisessa?

Taide ilman muuta on mukana yhteiskunnallisissa muutoksissa. On aina ollut ja tulee olemaan. Se ei kuitenkaan ole tekijän näkökulmasta useinkaan taiteen tarkoitus. Taide on reaktiota johonkin, esimerkiksi joskus yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Erityisesti itse koen sarjakuvan mitä parhaimpana välineenä tunteiden, tapahtumien ja tilanteiden käsittelemiseen ja välittämiseen muille. Sarjakuvassahan yhdistyy kätevästi sekä teksti että kuva. Sillä voi siis kuvata enemmän kuin pelkällä tekstillä ja kertoa enemmän kuin kuvalla.

Sun sarjakuviasi on käännetty myös monille eri kielille. Esimerkiksi teoksesi Kehä julkaistaan pian Meksikossa nimellä El Ring. Onko sarjakuvan kieli universaali?

Sarjakuvan kääntämistä rajoittaa kirjallisuutta enemmän eri kielien lukusuunta. Mehän Euroopassa ja sen vaikutuspiirissä luemme tekstin lisäksi kuvaa, ruutuja ja sivuja vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Iso osa maailman ihmisistä ei lue näin. On myös kulttuureja, joissa sarjakuvaa ei juurikaan tehdä tai lueta. En usko, että sarjakuva olisi automaattisesti helppo ja toimiva ilmaisumuoto maailmanlaajuisesti, mutta sarjakuvaa käytetään paljon esimerkiksi valistamiseen tai tiedottamiseen maissa, joissa lukutaito on alhainen.

Eikä tarvitse mennä kuin naapurimaahamme Venäjälle, jossa sarjakuvan tilanne on täysin toinen kuin meillä. Sarjakuvaa kun raastavat kaikki samat lehdistönvapauden ja ilmaisuvapauden ongelmat kuin muuta taidetta ja vaihtoehtomedioita. Venäjällä on lähes mahdotonta käsitellä sarjakuvissa uskontoa, politiikkaa tai seksiä joutumatta hankaluuksiin. Esimerkiksi joitain mun sarjakuvia ei Venäjällä kuulemani mukaan voisi julkaista, koska ne kuvaavat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajia. Mutta sekin on onneksi muuttumassa. Viime vuonna ilmestyi historian ensimmäinen HLBT-sarjakuvaa esitellyt sarjakuva-antologia Pietarissa. Siinä oli myös mun kuvituksia mukana.

Mikä on hienointa, mitä voisit sarjakuvataiteilijana tehdä tai saavuttaa?

Erikoinen kysymys. Yleensä asetan tavoitteeksi, että seuraava sarjis valmistuu ja sitten pyrin saavuttamaan sen tavoitteen. Tavoitteeni on myös pyrkiä tekemään sen verran hyvää työtä, ettei tarvitse hävetä, jos joku lukee kyseisen työn. Vaikka nyt näitä mitaleja onkin jaettu, niin taide ei kuitenkaan ole kilpailua, jossa saavutetaan arvokisavoittoja. Hienointa voisi olla, jos tekisi joskus teoksen, johon olisi itse täysin tyytyväinen.

Tamperelaisuus on vahvasti läsnä Sarjakuva-Finlandialla palkitussa Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvaromaanissasi. Mitä sanottavaa sulla on Tampereesta?

Tampereessa on paljon hyvää, kuten sijainti, luonto, ihmiset ja meininki. Mutta kaupungissa tupataan tekemään kehnoja päätöksiä ja toimia: vanhojen rakennusten tuhoamista, rantaväylän tunnelin rakentamista ja taidekoulutuksen lopettamista.

Kiitos, Tiitu!

Tiituun ja Tiitun töihin voit tutustua paremmin täällä. Lue myös Tiitun sarjakuvan tekemistä käsittelevää blogia.

Kuva: Mikko Suniala.

Comments

Täältä löydät lisää hyvää

sisältöä



Paikka

Hohdokkaassa, mennyttä aikaa henkivässä ravintolassa perinteikkyys on valttia.