Risto Puurunen on savolaislähtöinen, asbestikaivoksen hyvinvointipölyssä kasvanut taiteilija ja muusikko, joka nuorenamiehenä hörhööntyi ja päätyi mukaan mitä mielenkiintoisimpiin taidejuttuihin. Siistijättärenäkin tunnettu Risto kertoi meille muun muassa Kinobox Obscura -projektista, Shadows in the Air -näyttelystä ja Cleaning Women -bändin meiningeistä.
Moi, Risto! Kerrohan heti alkuun, että mikäs sinä olet miehiäsi?
Olen syntynyt seitkytluvun Tuusniemellä, Koillis-Savossa maalaistaloon. Naapurikylällä sijaitsi Pohjois-Euroopan mahtavin asbestikaivos, joka pöllysi ympäristöön hyvinvointia. Lapsuuteni virittelin mopoani autotallissa tai pelasin pingistä serkkujeni kanssa vanhalla kyläkoulullamme, muulloin keräsin kiviä pelloilta. Lukion jälkeen opiskelin fysiikkaa Kuopion yliopistossa. Ei tullut insinööriä. Hörhöönnyin. Menin ylioppilasteatteriin, jonka jälkeen päädyin Kuopion mediapajaan. Tutustuin Timo Kinnuseen (CW03), tulevaan siivoojattareen. Teimme yhdessä kokeellisen scifimykkäelokuvan nimeltään Laboratory Puijo. Sen jälkeen sain mahdollisuuden päästä opiskelemaan Helsingin taide- ja viestintäoppilaitokseen kuvaamista. Työskentelinkin kuvaajaleikkaajana semmoset kymmenen vuotta Nelosen uutisissa. Kouluaikoina perustimme bändimme, joka tunnetaan nimellä Cleaning Women, ja näin musahommat tempaisivat mukaansa. Sittemmin olemme yhdessä nähneet monenlaista. Olemme käyneet noin kolmessakymmenessä eri maassa keikalla ja vähän muutakin.
Timo, joka työskentelee Suomen elokuva-arkistossa, kertoi että viimeiset elokuvaesityskopioiden kantolaukut menevät hävitykseen, koska elokuvateattereissa näytetään nykyään videoita… Mietin, että pitäiskö näistä laatikoista tehdä jotain. Aloin kelaamaan semmoista 3D- kamera obscuraa – taloa, joka olisi rakennettu näistä laatikoista. Tästä käynnistimme Juho Pöystin kanssa Kinobox Obscura -taiteilijakollektiivin, johon nykyään kuuluvat myös Tuomo Vuoteenoma ja Mika Palonen. Kinobox Obscura kehittelee camera obscura -toimintaperiaatteella toteutettavia taideteoksia, jotka kehittämällämme tekniikalla toimivat 3D:nä. Tähän mennessä olemme valmistaneet kamera obscura -pyörän sekä Suomeen että Meksikoon ja viimeisimpänä katamaraanipolkuveneen. Nämä kaikki toimivat sähköttömästi ja ovat enimmäkseen kierrätysmateriaaleista valmistettuja, tarjoten yleisölle mahdollisuuden tutustua todellisuuteen uudesta näkökulmasta.
Näyttelysi Shadows in the Air VII on esillä Hirvitalon yläkerrassa 18.12. asti. Kerro vähän siitä.
3D- camera obscuran kehittelyn sivutuotteena syntyi oivallus, voisiko samaa tekniikkaa hyödyntää varjoihin. Hirvitalon vintillä on teoksia ikkunalasien takana, ja niitä valaisee valopari, joka heijastaa kaksi varjoa hiekkapuhallettuun ikkunaan. Valojen edessä on polarisaatiokalvot, ja sisään saapuvilla ihmisillä on vastaavanlaiset polarisaatiolasit silmillään. Oikeaan silmään heijastuu vasemman puolen varjo, vasempaan oikean. Tästä syntyy aivoissa 3D-efekti.
Näyttelyni tarjoaa dystooppisen näkymän maailmasta. Se, mikä mielikuvien tasolla myydään meille paratiisina, onkin piikkilanka-aidoin ja rynnäkkökiväärein varjeltu keskitysleiri. Tahdon tehdä jotakin visuaalisesti kiinnostavaa, jotain katoavan kaunista, jotain josta katsoja saa ainekset muodostaa oman tarinansa. Tässäkin tuli selitettyä ihan liikaa…
Pari vuotta sitten näyttely keräsi kehuja Helsingissä, ja sittemmin sitä on esitelty ilmeisesti jo kuuden version verran. Miten tämä episodi VII eroaa aiemmista?
Oksasenkadun näyttely, josta syntyi jonkinlainen hitti, oli interaktiivinen teos, johon yleisö pääsi osallistumaan vaeltamalla näyttelytilan läpi taskulampun ja 3D-lasien kanssa ja osallistumaan näin näyttelyn sisältöön tekemällä varjot itse. Nykyisessä muodossaan näyttely on staattisempi, mutta ehkä myös houkuttelee katsojaa istumaan alas katselemaan ja pohdiskelemaan. Elokuvallinen teema tulee työssäni aina esille: näen, että kaikki saman jatkumon esiintymät ovat kuin kohtauksia elokuvasta, jotka omalla tavallaan valottavat uusia asioita kokonaisuudesta.
Mitä muuta puuhailet nyt tai lähitulevaisuudessa kuvataiteen parissa?
Kinobox Obscura -kokoonpanon kanssa olemme lähdössä ensi heinäkuun alussa Saksaan taidefestivaalille, jossa 3D- camera obscura -lautta on käytettävissä koko parin kuukauden festivaalin ajan. Lapinlahden entisellä sairaala-alueella, jossa nykyinen työpajamme sijaitsee, tapahtuu koko ajan kaikenlasta kiinnostavaa ympäri vuoden. Myös pyörämme esiintyy paikalla sään salliessa. Kaikenlaista muutakin on kehitteillä, mutta niistä vasta myöhemmin.
Sinut tunnetaan tosiaan myös jo parikymmentä vuotta toimineesta, muun muassa sähköistetyillä kodinhoitovälineillä musisoivasta Cleaning Women -yhtyeestä, joka on vuosien varrella kiertänyt ympäri maailmaa. Miten siistijöiden tarina oikein sai alkunsa ja miten tähän pisteeseen on päästy?
Bändihän sai alun perin alkunsa siitä, kun ostin pyykinkuivaustelineen ja huomasin, että kun sitä lyö jollain tikulla, niin siitähän kuuluukin mielenkiintoinen ääni. Tein opiskelukaverini Anu Keräsen (CW02) kanssa koulun bileisiin performanssin, jossa soitimme moista härveliä. Ajatuksenamme oli siivoojanaisten hurvittelu pitkän työpäivän päätteeksi. Heti kohta Timo tuli mukaan, ja parin vuoden päästä Anu joutui jättäytymään sivuun, jolloin Tero Vänttinen (CW0) astui remmiin.
Kuva: Temuri Hvingaja
Mitä bändille kuuluu nyt? Missä teidät voi nähdä livenä seuraavan kerran?
Viime vuosina olemme keikkojen lisäksi tehneet paljon säestyksiä mykkäelokuviin ja säveltäneet musiikkia dokumenttielokuviin ja lyhäreihin. Kaksikymmentävuotista taivaltamme juhlistimme syksyisellä klubikiertueella, joka ylsi Tampereen Telakalle saakka. Lokakuussa olimme jälleen kerran vieraana Tromssan mykkäelokuvajuhlilla. Siellä sävelsimme kymmenen päivän mittaisen intensiivisen vierailun aikana musiikin Neuvosto-Georgiassa kolkytluvulla tehtyyn surrealistiseen mykkäelokuvaan My Grandmother. Tämän reissun tulos on nähtävissä Helsingissä elokuvateatteri Orionissa 4. ja 5.2.2017, jolloin säestämme kyseisen pätkän livenä. Toiveissa on, että jonain päivänä tulemme soittamaan leffan kanssa Tampereellekin. Vuosi sitten teimme Helsingissä Kanneltalolla kaksi loppuunmyytyä konserttia visualisoituna 3D-varjotekniikallamme. Se oli mielenkiintoista, ja sitä ollaan kehittelemässä eteenpäin. Parasta aikaa valmistelemme myös tulevaa levyä.
Kerro vielä lopuksi, millaisena talvinen Tampere sinulle näyttäytyy.
Pispala on kaunis kesät ja talvet, mutta Vastavirtaan on tosi liukasta kivuta Hirvitalolta lumisilla keleillä.
Kiitos, Risto!
Riston näyttely Shadows in the Air VII on siis esillä Hirvitalolla 18.12. asti. Kinobox Obscura -projektia voit seurata verkossa osoitteessa: http://www.kinoboxobscura.com/ Cleaning Women -yhtyeen tuoreimmat kuulumiset löydät puolestaan bändin Facebook-sivulta.
Shadows in the Air -näyttelystä. Kuva: Marko Marin.
Riston kuva: Temuri Hvingaja
