Elokuvantekijä Risto-Pekka Blom luottaa kokeelliseen ilmaisuun, joka kuitenkin voi hänen mukaansa tuottaa kiinnostavuuden sijaan myös katsomiskelvotonta paskaa. Tinkimättömästi työtään toteuttamaan pyrkivällä tekijällä on kädet täynnä hommia, mutta hän yrittää aina löytää aikaa lisäksi katu-uskottavuutensa kasvattamiseen. Onneksi aikaa löytyi myös tälle haastattelulle!
Moi, Risto-Pekka! Teet kokeellisia lyhytelokuvia ja videoteoksia. Miten olet päätynyt tämän alan taitajaksi?
Kyse on varmaan alitajuisesta ajautumisesta. Olin käynyt jo ajoneuvoasentajan ja -varaosamyyjän koulutukset vääristä syistä ja surkealla menestyksellä, kun päädyin haahuilemaan vuonna 1995 Tampereelle ja pääsin puolen vuoden AV-media ja ilmaisu -kurssille. Siellä tunsin löytäneeni jotain itselle sopivaa ja varmistaakseni opiskelemaan pääsyn luin vielä myöhäisherännäisenä ylioppilaaksi. Sen jälkeen pääsin TTVO:lle, mikä oli itselleni hyvä koulu. Opiskelu tuntuu tosin jatkuvan joka projektin kanssa, mikä saattaa olla hyväkin asia.
Miksi juuri lyhytelokuva? Mikä lyhäreissä kiehtoo?
Ei tässä mitään mahdollisuutta ole ollut pitkää tehdäkään, mutta ei ole ollut vielä tarvettakaan eikä tarvittavaa osaamista. Lyhytelokuva ja videotaide mahdollistavat kokeellisemman ilmaisun, mikä tuottaa parhaimmillaan uutta muotokieltä ja kiinnostavaa sisältöä. Pahimmillaan kokeellisuus tuottaa katsomiskelvotonta paskaa, mutta silloinkaan teos ei ole lähtökohtaisesti pilalla, kuten lähdettäessä tekemään täysin turvallista, pikkunättiä ja konventionaalista tuotetta.
Millaiset taiteelliset näkemykset tai muunlaiset pyrkimykset ohjaavat tekemistäsi? Mistä ideat töihisi kumpuavat?
Välillä tuntuu siltä, että kaikki ideat pohjaavat lopulta epävarmuuteen ihmisenä olemisesta ja tämän koko touhun mielekkyydestä. Ihmiselämän merkityksettömyys on asia, johon kukin reagoi tavallaan. Kun ideoita tulee, kirjaan niitä mitään suodattamatta ylös. Osa ideoista alkaa sitten vaatia kehittelyä ja osa kehittelyistä päätyy toteutettaviksi.
Teen näitä juttuja itselleni ja toivon, että joku muukin saa niistä sitten jotain irti. Jos yrittäisi tehdä kaikkia kiinnostavan ja miellyttävän teoksen, niin en usko, että se kiinnostaisi lopulta ketään. Tätä jonkinlaista tinkimättömyyden tavoittelua helpottaa se, että videotaidetta ja lyhytelokuvaa ei juurikaan myydä mihinkään. Näkyvyyttä elokuvafestivaaleilla ja taiteen kentässä kiinnostavat työt saavat sen sijaan yleensä aika hyvin.
Olet mukana kansainvälisessä lyhytelokuvayhteisö Future Shortsissa. Kerro vähän Future Shorts Finlandista ja sen toiminnasta.
Future Shorts on kansainvälinen lyhytelokuvatapahtuma, jossa neljä kertaa vuodessa Lontoossa kasataan kansainvälinen elokuvasetti, jota näytetään ympäri maailmaa aina tiettynä vuodenaikana. Suomessa aloitimme toiminnan vuonna 2008. Saman brändin alla järjestämme myös kotimaisen lyhytelokuvan näytöksiä ja teemme monenlaisia yhteistöitä muiden tapahtumajärjestäjien kanssa. Tavoitteena on nostaa lyhytelokuvan arvostusta ja tehdä siitä erilaisten katseluolosuhteiden kautta helpommin lähestyttävää.
Future Shorts ja Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalo järjestävät tulevana lauantaina Kino Hirvi -lyhytelokuvailtaman. Mitä siellä on luvassa?
Kino Hirvi on ulkoilmatapahtuma, jossa yhdistyy Vegaaninen kansankeittiö, kotimaiset sekä kansainväliset lyhytelokuvat ja livemusiikki. Kotimaisessa setissä on tällä kertaa komediallisia teoksia enemmän kuin ennen. Kansainvälinen osio on monipuolinen sekoitus animaatiota, musiikkivideota ja fiktiota. Livenä esiintyvät Timo Blues ja Ninni Forever.
Millaisia omia projekteja sulla on nyt työn alla? Miltä näyttää tulevaisuus?
Saimme juuri 12-astetta-lyhytelokuvan (työnimi) kuvaukset valmiiksi, joten sen jälkityöt ovat käynnissä. Työn alla on myös kaksi pienempää videotyötä ja muutama lyhytkäsikirjoitus. Kirjoitan myös ensimmäistä pitkän elokuvan käsikirjoitusta. Jos teksti joskus päätyy tuotantoon, ohjaajaksi tulee entinen opettajani, elokuvaohjaaja Arto Koskinen. Ajan käytön kanssa on vain vähän luovimista, kun työn ja perheen lisäksi pitäisi löytää aikaa myös bändi-, skeittaus-, yms. katu-uskottaville projekteille.
Mikä olisi hienointa, mitä toivoisit voivasi elokuvan parissa tehdä?
Toivoisin tekeväni vahvoja ja rohkeita teoksia riippumatta käytössä olevan rahan tai muiden resurssien määrästä. Tapahtumajärjestäjänä toivon, että onnistuisimme jatkossakin levittämään lyhyen muodon ilosanomaa myös niille, jotka pitävät lyhytelokuvia ainoastaan opiskelijoiden harjoitustöinä tai lasten piirrettyinä. Näin juuri kirjastossa lyhytelokuvakoosteen elokuva-alan uusista toivoista. Esittelyteksti loppui lauseeseen ”kukahan näistä tekee ensimmäisenä pitkän elokuvan?”. Tällä tasolla on alaa tuntevienkin ymmärrys toisinaan. Onneksi on Tampereen Elokuvajuhlat.
Kerro vielä lopuksi, mikä on parasta Tampereella juuri nyt.
Nyt on parasta mahtava syksy, pyöräilyolosuhteiden kehittyminen, hivuttautuminen (toivottavasti) kohti autotonta keskustaa ja uusitut lasten leikkipuistot.
Kiitos, Risto-Pekka!
Tiesitkö muuten, että Risto-Pekan elokuva Teemapuisto voitti pääpalkinnon sekä Tampereen elokuvajuhlilla että Helsingin lyhytelokuvafestivaaleilla vuonna 2015?
Elokuvan 12-astetta kuvauksista. Kuva: Riikka Vaahtera.
