Tampereelle kotiutunut ”uluko-oululainen” Olli Syrjäkari on omien sanojensa mukaan ”vähän lapsellinen, välillä jopa lupsakka, ulkoapäin tarkasteltuna hirveän komea uros” sekä ”sellainen kaveri, joka ei muista leikata tukkaansa, mutta toisaalta käy suhteellisen oikeissa töissä.” Kaiken tämän lisäksi Olli ottaa mahtavia valokuvia, joita pääsee heinäkuussa ihastelemaan Sampolan kirjastossa.
Moi, Olli! Kauanko olet valokuvannut? Mikä sinua alunperin innosti kuvaamaan?
Olen kuvannut muutaman vuoden. Kuvaaminen sai minut ulos kämpästäni, seikkailemaan ja tutkimaan. Halusin etsiä ja tallentaa fiiliksiä entropian raapimista raunioista. Löysinkin yllättäen osan itsestäni noista maailmanlopun maisemista. Kamera kuljetti minut myös uudestaan luontoon, jota muuten löytyy myös Peltolammilta. Luonnon läheisyys tekee ihmiselle hyvää.
Mikä valokuvassa kiehtoo sinua taidemuotona?
Valokuva on hieno, yksinkertainen formaatti, joka on helposti esitettävissä sekä digitaalisesti että analogisesti. Valokuva toimii joka paikassa, ja itsensä toteuttaminen onnistuu matalalla kynnyksellä. Valokuva on hetki menneisyydestä joka elää ikuisesti. Paitsi jos varmuuskopiot jäi tekemättä.
Mitä haluat kuvillasi kertoa?
Tärkeimpänä tavoitteenani on ollut se, että kuvat herättävät tunnetiloja katsojassa. Ehkä ne ovat samoja, jopa ristiriitaisia fiiliksiä, joita itse koen. Tai sitten jotain aivan muuta, joka kertoo enemmän katsojasta kuin kohteistani. Ilmiselvän pinnan alla piilee toisinaan jotain. Toivon sen löytyvän pienen pureskelun jälkeen, mutta jätän vastuun katsojan purukalustolle. Tämä lähestymistapa on toisinaan koettu haastavaksi instailevien nastahampaiden maailmassa. Tasapainoilu ilmiselvän ja vaikeasti avautuvan viestin välillä näyttäisi vaativan myös pelisilmää. On huomattu, että henkinen hajataitto ei auta tässä asiassa.
Heinäkuussa Sampolan kirjastossa on Unohdus-niminen näyttelysi. Kerro vähän siitä.
Unohdus keskittyy hylättyihin koteihin ja autioituneeseen maaseutuun. Näyttelyssä käydään läpi hylkäämisen ja hylätyksi tulemisen konsepteja, ahdistusta, kaihoa, toivoa, pysähtyneisyyttä. Unohdus on postapokalyptinen näytös ajasta ihmisen jälkeen ja hatunnosto luonnolle, joka osoittaa väliaikaisuutemme peittämällä urbaanin elämän jäljet lähdettyämme. Olemme melko huonoja vieraita.
Näyttely järjestetään 4.–29.7. ja sinne on vapaa pääsy. Heinäkuussa Sampolan kirjasto on avoinna arkisin (ma–to klo 9–19, pe klo 9–16).
Mikä Tampereella on parasta juuri nyt?
Kesäinen Tampere ja kaikille avoimet tilat.
Kiitos, Olli!
Käy katsomassa lisää upeita kuvia täällä – sekä tietysti heinäkuun aikana Sampolan kirjastossa (Sammonkatu 2)!
