Olli Herman

Reckless Loven solisti Olli Herman muutti viitisen vuotta sitten rakkauden perässä Tampereelle, ja täällä mies edelleen asuu vaimokseen nappaamansa naisen kanssa. Pillifarkkuihin sonnustautunut feel good -rokkari haltioituu Laukontorista ja puhuu Van Halenista kuin pikkupoika ralliautoista. Elämän ohjenuorista paras on Ollin mukaan se, ettei noudata niistä mitään. Asiat tulee kohdata sellaisina kuin ne ovat. Joskus tapahtuu ylilyöntejä, mutta se kuuluu elämään – ja rock ’n’ rolliin.

Moikka, Olli. Mitä kuuluu?

Hyvää, kiitos! Vähän kiirettä pitää, vaikkei keikkoja olekaan hirveästi tulossa nyt kesällä. Tällä hetkellä teemme Reckless Loven kanssa uutta materiaalia, mikä vie aikaa ja energiaa keikkailulta. Kesällä vedämme seitsemän keikkaa, joista yksi on South Parkissa täällä Tampereella.

Olen tosi huono sanomaan ei ja lähden aika herkästi kokeilemaan vähän kaikkea. Niinpä olen mukana monenlaisissa jutuissa. Olin taannoin muun muassa tekemässä sisustuksen yhteen asuntomessukohteeseen. Samassa projektissa olivat mukana juontaja Ellen Jokikunnas ja meikkitaiteilija Raili Hulkkonen. Kesä-heinäkuun teen Jone Nikulan kanssa Radio Rockilla Kesäpojat-ohjelmaa, joka on mulle todella mieluisaa tekemistä. Monenlaisia projekteja on tulossa, mutta nautin työstäni niin paljon, etteivät menot saa mua stressaantumaan.

Oletko aina halunnut olla rokkikukko?

Yläasteen jälkeen kävi sellainen viimeinen naksahdus päässä, että rokkia on päästävä tekemään. Muistan, kun katselin lapsuuden kavereiden kanssa Guns N’ Rosesin Use Your Illusion -keikkakiertueen taltiointia vuodelta -91 tai -92. Se herätti ajatuksen omasta rock-urasta. Guns N’ Roses oli tuolloin niin iso juttu, ettei sen vaikutukselle voinut olla altistumatta. Niiden meininki oli vaan niin coolia!

Meidän bändin jäsenillä on tausta klassisessa musiikissa. Klassiseen musiikkiin kuuluu oikeaoppisuus ja se, että kaikki tehdään tarkasti ja nimenomaan oikein. Rock-musiikissa taas kaikki ei ole niin justiinsa. Väärin tekemisen vapaus tuntui jo aikanaan hyvältä, ja vapauden tunne on varmastikin aina ollut syy siihen, että rokki on mun juttuni.

Olet nähnyt aika monta keikkalavaa urasi aikana. Onko vielä jokin paikka, jossa haluaisit esiintyä?

Tätä kysytään aina, mutta mulla ei ole mitään ikonista paikkaa, jossa haluaisin ehdottomasti esiintyä. Jos nyt pitää kaivaa jokin paikka, niin sanon että Whisky A Go Go, joka on räkäinen ja nuhjuinen rokkiklubi Los Angelesissa. Siellä ovat soittaneet The Doors, Van Halen, Mötley Crüe, Guns N’ Roses ja monet muut isot rockbändit. Meitä on kyllä pyydetty sinne soittamaan, mutta keikkareissu olisi logistisesti ja taloudellisesti aika hankala.

Reckless Lovella on sellainen periaate, että keikkoja voi ja pitää vetää joka puolella. Me ollaan soitettu mäkihypyn World Cupin osakilpailussa viidentoista asteen pakkasessa ulkona sekä vaatekaupassa vaaterekkien seassa. Me ollaan alun perinkin tultu rokkikentälle ”kaikki tai ei mitään” -asenteella ja tuotu rokkiin positiivinen vire. Rock ’n’ rollin pitää olla hauskaa! On hienoa huomata, että uusia positiivisia ja hyväntuulisia rock ’n’ roll -bändejä on syntynyt lisää. Esimerkiksi Santa Cruz on ihan käsittämättömän kova!

Mikä on ollut hurmaavin fanikirje, jonka olet saanut?

Kaikki viestit lämmittävät mieltä, mutta ehkä hurmaavimpia ovat pienten, alle kouluikäisten lasten fanikirjeet. He eivät osaa vielä kirjoittaa, mutta ovat varta vasten opetelleet kirjoittamaan Reckless Loven, joka on kirjoitettu aina jotenkin hassusti. Myös lasten piirustukset lämmittävät sydäntä.

Olli Herman - LE COOL Tampere

Mikä tai kuka inspiroi sun tyyliäsi?

David Lee Roth oli ehkä ensimmäinen, johon samaistuin jo pienenä todella vahvasti. Blondi tukka oli tosi makee. Ja rokkarillahan pitää olla pitkä tukka, pillifarkut ja sen sellaista. Olen aina fanittanut Van Halenia, se on paras bändi kautta aikojen. Urani alkuvaiheissa ei vielä ollut Ebayta, joten oman tyylin rakentaminen oli aika työlästä. Tavoitteenani oli näyttää mahdollisimman paljon samalta kuin omat idolit. Jossain vaiheessa omaksuin rokkarityylin niin hyvin, ettei enää tarvinnut erikseen miettiä, miten pukeutuisin. Viimeiseen kymmeneen vuoteen mulla ei ole ollut vaatekaapissa enää mitään muuta kuin pillifarkkuja, cowboybootseja, varsilenkkareita ja revittyjä t-paitoja.

Onko sulla jotain elämänfilosofiaa?

On joo. Se, että sellaisia ei kuulu pitää. Mielestäni ohjenuorien seuraaminen vain sitoo käsiä ja estää näkemästä vaihtoehtoja. Oon ollut joskus todella ehdoton asioiden suhteen. Varsinkin nuorena tietynlainen ehdottomuus ja rajoitteet tosin auttoivat mua löytämään itseni. Nykyään haluan elää avoimesti ja suhtautua asioihin tapauskohtaisesti.

Mikä on rock-urasi hulluin kokemus?

Tää on hulluutta koko ala. Jos tätä tekisi rahasta, niin olisi ehdottomasti väärällä alalla. Mutta jos nyt jonkin hullun kokemuksen poimin, niin otan sen sieltä urani alkuajoilta, jolloin olin vielä kokematon. Me soitettiin vuoden 2010 toukokuun alussa Itä-Suomessa piskuisessa Parikkalan baarissa neljälletoista maksaneelle asiakkaalle. Saman vuoden toukokuun 25. päivänä me soitettiin ensimmäisen kerran Lontoossa The Barflyssa lähes 300-päiselle yleisölle, ja kuukauden päästä siitä Englannin Donington Parkissa järjestettävillä Download Festivaleilla 10 000 ihmiselle, jotka lauloivat kaikki meidän biisit ulkoa. Olin ihan monttu auki, ja mietin, että miten ihmeessä tää on mahdollista. Juurihan me vedettiin keikka neljälletoista ihmiselle. Silloin muistan ajatelleeni, että tää on ihan hullua. Iltapäivällä samoilla festareilla me soitettiin vielä akustinen keikka Jägermeister Stagella, johon mahtui suunnilleen 500 henkeä. Loppujen lopuksi meidän eteen ilmaantui 5 000 ihmistä eli puolet siitä jengistä, joka oli ollut seuraamassa aamupäivän vetoa. Se oli ihan mieletöntä!

Kerro vielä, mikä on sulle Tampereen ”the” mesta.

Laukontori, jossa me just nyt ollaan. Tää on ehdottomasti mun suosikkipaikka! Vaelsin aikoinaan Tampereelle rakkauden perässä ja asuin silloin keltaisissa kerrostaloissa Ratinan sillan lähettyvillä. Rakkauden huuma jotenkin kiteytyi tähän paikkaan. Kävin kesäaamuisin torikahvilla mummojen ja pappojen kanssa. Olo oli tuolloin todella autuas. Onnellinen olen kyllä edelleen. Laukontorissa on jotain samanlaista kuin kotikaupunkini Kuopion satamatorissa, mikä varmasti vaikuttaa siihen, että tunnen oloni mukavaksi täällä. Talvisin paikka on tosin ihan kamala, koska tähän tuulee saatanasti ja on ihan helvetin kylmä.

Kiitos, Olli! Mahtavia keikkahetkiä, ja toivottavasti saamme mahdollisimman pian hyppysiimme Reckless Loven uutta musiikkia.

Reckless Love esiintyy la 6.6. Tampereen South Parkissa Tent-lavalla klo 19.00. Reckless Loven tuoreita seikkailuita voit seurata täältä.

Comments

Täältä löydät lisää hyvää

sisältöä



Paikka

Hohdokkaassa, mennyttä aikaa henkivässä ravintolassa perinteikkyys on valttia.