Nicolas Kivilinna on laulaja-lauluntekijä, joka sanoittaa sujuvasti sekä suomeksi että englanniksi ja jolta irtoavat sävellykset myös Eino Leinon ja Lauri Viidan teksteihin. LE COOL haastatteli nuorta multi-instrumentalistia, joka valotti meille myös suhdettaan Star Trek -sarjaan.
Moi, Nicolas! Debyyttilevysi ensimmäinen kappale on nimeltään Kapteeni Kirk ja Enterprise, oletko kova Star Trek -fani?
Olen erittäin kova Star Trek -fani. Elokuvat eivät ole niinkään maistuneet, mutta sarjat sitäkin enemmän, varsinkin alkupään. Hyvä ystäväni lähti vaihtoon vuodeksi joulukuussa 2013 ja mietin, mitä tekisin, kunnes löysin Star Trekin. Vuosi vierähti sen siivittämänä ehkä turhankin nopeasti. Löysin myös Stargaten tuona vuonna, siitäkin on biisi olemassa (Tähtiportti).
Olet suomalaiskanadalainen, ja olet tehnyt myös englanninkielistä musiikkia. Kummalla kielellä tekeminen tuntuu luontevammalta?
Sanoitin pelkästään englanniksi kesään 2012 asti, koska suomi kuulosti kaikessa taiteessa typerältä kieleltä. Vain Juice osasi mielestäni käyttää suomea hyvin lauluissa. Sitten löysin J. Karjalaisen, joka tavallaan rikkoi tyylikkäästi sen sanoitustavan, jolla Juice teki musiikkia. Innostuin niin kovasti suomen kielestä, että kesään 2015 asti tein melkein pelkästään suomenkielisiä kappaleita. Nyt homma on vähän tasoittunut, vaikka keikoilla on helpompi laulaa suomeksi, varsinkin sillä tavalla, jolla suomea laulan, koska se herättää yleisössä enemmän reaktiota.
Soitat kitaran lisäksi muun muassa banjoa, trumpettia ja huuliharppua. Mikä instrumentti on sinulle tärkein tai mieluisin?
Nailonkielinen akustinen kitara on minulle se soitin. Harmittaa, ettei se istu bändisoittoon yhtä hyvin kuin teräskieliset kitarat, koska en pidä niistä yhtä paljon. Pikkusoittimet, kuten huuliharppu, kazoo ja tietyt pillit, joita voi soittaa samanaikaisesti säestyssoittimen kanssa, ovat hauskoja. Piano on noussut tärkeäksi sävellyssoittimeksi, koska kädet kulkevat sen äärellä vähemmän tuttuja polkuja.
Olet säveltänyt Eino Leinon runoja, ja seuraava julkaisusi on Lauri Viita -EP. Kerro vähän näistä. Mikä sinua kiehtoo runoudessa ja varsinkin kyseisten herrojen tuotannossa?
Eino Leinoon ja Lauri Viitaan olen kumpaankin tutustunut sattumalta – otin heidän kummankin koottujen runojen kokoelman sukulaisen hyllystä. Syy oli, että tahdoin lukea jotain suomeksi ja heidän nimensä tunsin, varmaankin koulusta. Leino-sävellykseni ovat henkilökohtaisempia ja tekstit tuntuvat sisältönsä puolesta siltä kuin olisin voinut tehdä ne itse. Viita-runosävellyksissä kiehtovat ennemmin kielenkäyttö, rytmi ja Viidan itse keksimät sanat.
Olet toteuttanut myös Ystäväkirja-nimisen julkaisun, joka on täynnä muusikkohaastatteluja. Kerro vähän siitä. Mistä sait siihen idean?
Ystäväkirja sisältää 80 artistin ystäväkirja-haastattelut, suurin osa suoraan keikan jälkeen tehtynä. Ainut kriteeri julkaisussa oli, että olen nähnyt haastateltavan artistin keikalla, riippumatta genrestä tai pidinkö keikasta vai en, joten kirjassa on aika kiinnostava kokoelma erilaisia taiteilijoita pienestä suureen. Haastateltavat ovat vastanneet kysymyksiin omalla käsialallaan, joka tavallaan ei kerro mitään, mutta tavallaan tosi paljon.
Kerro vielä lopuksi, mikä Tampereella on mielestäsi parasta tällä hetkellä.
Kiinnostuttuani Suomesta ja suomalaisesta kirjallisuudesta olen miettinyt kaupunkistereotypioita. Viimeistään nyt olen ymmärtänyt Tampereen työläishistorian, ja vaikka varsinaisesta työläiskaupungista ollaan jo kaukana, niin jotain välitöntä ja tekeväistä henkeä täällä yhä on muihin kaupunkeihin verrattuna. Ihmisten välinen etäisyys on pieni ja läsnä on paljon tee-se-itse-henkeä.
Kiitos, Nicolas!
Nicolaksen voit bongata keikalla YO-talolla tänään torstaina. Lue lisää täältä.
Kuva: Miikka Varila
