LE COOL Tampereen toimittaja kävi syyskuun päätteeksi fiilistelemässä vähän isommassa sisarkaupungissa Britteinsaarilla. Älä pelkää – tarkoitus ei ole puuduttaa lomakuvamaratonilla tai raportoida jokaista harha-askelta! Sen sijaan päätimme poimia matkaohjelmasta muutamia uusia vinkkejä siitä, mitä Lontoossa kannattaa tehdä ja kokea.
TORSTAI
Rynkyllä Stanstediin, junalla Liverpoolin asemalle ja siitä matkatavaroiden donkkaus majapaikalle Shoreditchiin. Ollaan jo iltapäivässä, joten ensiksi on saatava murua rinnan alle. Siispä pizzalle.
Franco Manca
Broadgate Circle + monia muita
Jos kymmeneltä lontoolaiselta kysäisee lempipizzeriaa, useamman kuin yhden vastaus on Franco Manca. Lähes vuorokauden nostatettu taikina ja pikainen pyöräytys 500-asteisessa, napolilaisin perintein muuratussa puulämmitteisessä tiiliuunissa on kerännyt sellaisen suosion, että Franco Manca -lättyjä myydään jo Brixtonista Belsize Parkiin. Tässä kohtaa kätevin osoite on Liverpoolin aseman vieressä oleva Broadgate Circle. Kuvassa päivän erikoinen: mozzarella-villisika-rucola. Takaan, että lautanen tyhjeni, eikä hintakaan haitannut, noin seitsemän puntaa.
Cereal Killer Cafe
139 Brick Lane
Lontoossa erikoisinkin konsepti saattaa lyödä läpi. Brick Lanen pohjoispäähän on avautunut muroihin keskittyvä kahvila, hauskasti nimetty Cereal Killer Cafe. Uteliaisuudesta päätän poiketa sokerihuurteiselle. Paikka on sarjamuroilijan unelma, sillä valikoimissa on toista sataa muromerkkiä ja pop-tartit kaupan päälle. Maitovalikoima yllättää. Perusmölön lisäksi löytyy mm. manteli-, riisi-, kookos- ja soijaversiot. Melko erikoista liikkeessä, jota muuten tuskin voi tituleerata terveyden temppeliksi. Mieli tekee kanelimuroja, joten valitsen cocktaillistalta valmiin kombon maustemurkuloita.
Tiskin takana tunnutaan olevan konseptista innoissaan. Toinen piste on vasta avattu Camdeniin, ja ulkomaille ollaan avaamassa franchising-kahviloita, ensimmäisenä jonnekin Lähi-itään. Tuntuukin pahalta, kun kaksi päivää vierailuni jälkeen paikka joutui ilkivallan kohteeksi. Parisataa mielenosoittajaa töhri liikkeen ikkunat osoittaessaan mieltään gentrifikaatiota vastaan. Kolmen punnan laskuttaminen kupista muroja ei ole kaikkien mieleen, etenkään paikallisten, joiden vuoden keskiansiot pyörivät 11 000 punnan huitteilla.
Jos murot eivät maistu, niin seuraavasta korttelista löytyy 24 tuntia vuorokaudessa avoinna oleva Beikel Bake, josta saa punnalla cream cheese -bagelin. Kyytipojan voi käväistä hakemassa viereisestä Brick Lane Coffeesta, jossa äkkiväärä huumori on löytänyt tiensä jokaiselle seinäpinnalle.
PERJANTAI
Tänään on tarkoitus kävellä urakalla, joten tarvitaan tuhti aamupala.
E Pellicci
332 Bethnal Green Road
Yksityisomisteinen E Pellicci on aito greasy spoon. Termillä viitataan kansankuppiloihin, joissa tarjotaan työmieskaliiperin annoksia, esimerkiksi Full English 6 puntaa. Kahvila avaa ovensa aamuseiskalta, ja varttia yli alkaa kuhina. Juttu lentää salin puolelta keittiöön ja takaisin kantisten turistessa kahvilanpitäjien kanssa. Hyvä paikka ekaksi aamuksi, kun suomipojan tai -tytön kello käy yleensä vielä kotimaata ja nälkä jo kaihertaa Lontoon vasta heräillessä.
Highgate Cemetery
Swain’s Lane
Highgate Cemetery on goottilaista koristeluperinnettä huokuva hautausmaa Pohjois-Lontoossa. Oikosääristen hiippakunnan itäosa on avoinna suurelle yleisölle, ja tutustuin siihen jo aiemmalla Lontoon-reissulla. Tällä kertaa on tarkoitus tuppautua Hammer Filmsin elokuvissa usein esiintyneeseen hautausmaan länsiosaan, jonne pääsee ainoastaan opastetulla kierroksella. Se kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen. Mikäli tuntuu lomalla ikävältä sitoa itsensä tiukkoihin aikatauluihin, itäpuoli ajaa hyvin asian. Sekin on jo todella vaikuttava ilmestys, ja hautoja voi kierrellä vapaamman aikataulun mukaan.
Tällä reissulla kelit suosivat ja aurinko helli kaupunkia, joten päätin siirtyä Highgatelle kävellen. Mainio reitti on kulkea Paddingtonin kupeesta alkavaa Regent’s Canalia, joka tarjoaa melko erilaisen näkymän Lontooseen asuntolaivoineen ja upeine rakennuksineen. Kanaalia pitkin pääsee idässä aina Thamesille asti, mutta varsinaisen iltapäiväkohteen takia tähtäsin vain Camdeniin, jossa voi pysähtyä virvokkeelle.
Kanada-Ya
64 St Giles High Street
Mistä saa Lontoon parhaat ramen-nuudelit? Oikea vastaus on KANADA(-Ya). Tämä paikka löytyi aiemmalla Lontoon reissulla sisarjulkaisumme vinkkinä. Vahvasti aasialaispainotteinen jono lupaili edelleen hyvää, vaikka lista olikin vaihtunut. Puolen tunnin jonotuksen jälkeen minut ja niin ikään yksin aterioiva hongkongilainen insinööriopiskelija istutettiin samaan pöytään. Ivalon hiihtoretkestään intoillut tuleva inssi veti kotiinpäin ja kertoi Honkkarista löytyvän Kanada-Yatakin parempia ramen-mestoja, mutta tämä oli hänenkin mielestään ehdottomasti Lontoon paras. Uskotaan häntä ja omia makunystyröitä.
LAUANTAI
Shoppailupäivä. Ja shopatessahan tulee nälkä, joten tälle päivälle kertyykin kosolti vinkkejä. Apua, olenko oikeasti syönyt tämän kaiken?
26Grains
2 Neal’s Yard, Covent Garden
Puuro tulee ryminällä ruokatrendeihin. Käyn kiinnostuksesta tsekkaamassa Covent Gardenin kupeesta löytyvän 26 Grainsin. Listalta löytyy sekä makeita että suolaisia puuroja sekä smoothieita ja terveysmehuja. Suosittelen paikkaa poikamiehille, sillä asiakaskunta oli selvästi naisvoittoista. Kaurasuurimoista haudutettu puuro vadelma-chiahillolla ja jogurtilla maistui hyvältä, ja vilkaisu muiden lautasille osoitti, että paikan suosikki lienee banaaneilla ja kaakaonibseillä terästetty annos.
Chotto Matte
11–13 Frith Street, Soho
Synttärilahjaksi saadut punnat alkoivat polttaa taskussa. Lahjanantaja oli määritellyt niille vain yhden käyttökohteen: ruoka ja juoma. Japanilaista ja perulaista fuusioiva Chotto Matte vaikutti täyttävän ehdot. Listalta löytyi melko tyyriitä maistelumenyitä, mutta ystävällinen tarjoilija suositteli yksin aterioivalle suosittua lounastarjousta. Rapala oli jo hyvin kiduksissa, joten valitsin 25 punnan version, johon kuului lauantai-iltapäivän kunniaksi myös lasillinen proseccoa. Pöytään kannettiin kaksi bentoboxia, joista toinen oli omistettu perulaisherkuille uppopaistetuista padróneista chevicheen ja toisessa komeili japanilaisannoksia sushista grillattuun mustekalaan ja kanaan. Pienistä yksittäisistä annoksista kehkeytyi vakavasti vyötä pingottava kokonaisuus. Olin jo ähkyssäni aikeissa pyytää laskua, kun pöytään ilmestyi vielä jälkiruokalautanen. Erittäin kohtuuhintainen kokonaisuus, joten suosittelen.
Sonos Studio
21 Club Row
Langattomia äänentoistojärjestelmiä tarjoava Sonos avasi samaisena lauantaina ensimmäisen studiotilansa Euroopassa, ja koska olin hoodeilla, päätin käydä kuulolla. Sonos on sisustanut studioonsa muuttuvia tiloja, joissa kuka tahansa voi käydä kuuntelemassa viimeisen päälle viriteltyjä ämyreitä uutta kaiutinjärjestelmää kotiin harkitessaan. Luvassa on myös keikkoja ja näyttelyitä. Sijainti Shoreditchissä ei ole sattumaa, sillä Sonos on kiilannut Brittien cooleimpien brändien listalla sijalle 14.
Dalston Eastern Curve Garden
13 Dalston Lane
Hauskinta matkoilla on törmätä välillä odottamattomiin paikkoihin. The Dalston Eastern Curve Garden oli sellainen. Paikka voisi olla vaikka Kallion ja Pispalan rakkauslapsi, vanhalle rautatielinjalle rakennettu puutarha keskellä karhean urbaania kaupunkia. Alue palvelee yhteisöä vihreänä henkireikänä ja viehättävänä picnic-paikkana.
Street Feast Dalston Yard
Dalston Yard Hartwell Street
Katuruokakulttuuri on Lontoossa voimissaan. Ympäri kaupunkia vietetään joka viikonloppu läpi kesän erilaisia ruokafestareita. Dalston Yardilla nautittiin juuri viimeiset ehtoolliset ennen talvitaukoa. Välillä yksin reissaamisessa on etunsa, mutta juuri tällaisissa tapahtumissa kaipaa matkaseuraa, jotta jaksaisi sämpläillä särvintä useammasta kojusta. Iltapäivän perulaismässäilyn takia vatsa venyi tällä kertaa testaamaan vain pokēa eli havaijilaisittain soijalla ja seesamilla marinoitua lohta ja tonnikalaa rapean merilevälastun päällä pikkelöityjen lisukkeiden kera. Tai no tunnustetaan nyt, että veti se vatsa vielä Marenkityttöjen kyhäämän Ultimate Mess -annoksen (kuvassa sekin). Unicorn poo, anyone?
SUNNUNTAI
Pyhäpäivänä käydään museossa ja markkinoilla sekä pukuillaan suurella rahalla.
Design Museum
Shad Thames
Tate Modernin The World Goes Pop -näyttely jätti jotenkin kylmäksi, mutta sen sijaan Design Museumin kolmen näyttelyn kimaraa voi varauksetta suositella. Ensimmäinen, Life on Foot eli Camperin tarinaa esittelevä näyttely on rakennettu nokkelasti tiedostaen, että yksittäisen kenkämerkin historia saattaa pitempänä näyttelynä puuduttaa. Niinpä näyttelyssä valotetaan myös erilaisia kävelemiseen liittyviä innovaatioita, ja tämä sideshow kisaakin kiinnostavuudessa varsinaisen teeman kanssa. Keskikerroksen Like me pohtii brändien ja kuluttajien välisiä valtasuhteita, ja isoin näyttely marssittaa esille vuoden 2015 mielenkiintoisimmat designit eri alueilta. Mukana on myös suomiväriä Satu Maarasen vaatesuunnittelun kautta. Bonuksena museosta ja sen edestä löytyy vielä 50 years of British Road Signs -teeman kirvoittamia fantasialiikennemerkkejä.
Maltby St Market
The Ropewalk (41 Maltby Street)
Borough Market on oikea valinta, mikäli haluat ostaa hyviä raaka-aineita ja laittaa ateriasi itse, mutta jos kaipaat vain valmista suuhunpantavaa, niin 20 minuutin tassuttelun päästä löytyy toinenkin vaihtoehto, Maltby Streetin markkinat. Ja toisin kuin Borough Market, kojut ovat auki myös sunnuntaisin 11–16. Syömisen lomassa voi samalla piipahtaa Lasscon antiikkitavaramyymälässä.
Secret Cinema presents Star Wars: The Empire Strikes Back
Salainen paikka Canada Water
Secret Cinema on konsepti, jossa ostat elokuvalipun mutta et tiedä, mitä ja missä esitetään. Tuotannot tehdään isosti. Vihjeiden perusteella teeman mukaisiin asuihin sonnustautuneet katsojat viedään salaiseen paikkaan, johon kymmenien näyttelijöiden voimin on lavastettu elokuvan miljööt. Parituntisen alkulämmittelyn jälkeen näytetään varsinainen elokuva.
Kaavasta poiketen Secret Cineman tämän kesän spektaakkeli paljastettiin etukäteen: kyseessä oli Tähtien Sodan jatko-osa Imperiumin vastaisku. Sunnuntai oli viimeinen ilta, ja koko kauden saldoksi saatiin 100 000 katsojaa. Ja olihan se melkoinen spektaakkeli. Jokainen katsoja oli osa kapinallisryhmittymää, ja elokuvan alkua odoteltiin Tatooinen hiekkaplaneetalla Stormtroopereita väistellen. Jawojen kanssa vaihtokauppaa käymällä sai mausteita, joilla saattoi ostaa itsensä seuraavalle etapille Alderaaniin. Lopullisen elokuvan aikana näyttelijät esittivät avainkohtauksia livenä.
En tiedä, palaako Secret Cinema alkuperäiseen konseptiinsa, jossa elokuvakin on viimeiseen asti mysteeri, vai onko varmojen yleisösuosikkien dramatisointi kaupallinen ratkaisu. Kokemuksena se kuitenkin kannattaa testata, jos sattuu sopivasti Lontooseen esityskautena.
Kuvat ovat virallisia, sillä omat luurit pakattiin sinetöityihin pakkauksiin.
MAANANTAI
Maanantai menee sosiaalisissa merkeissä, mutta sitä ennen ehtii vielä katsastaa yhden uuden nähtävyyden.
Skygarden
20 Fenchurch Street
Walkie-Talkie-lempinimen saaneen 160 metriä korkean rakennuksen vetonaula on ylimpien kerrosten sisäpuutarha, Skygarden. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta tänne ei tulla hetken mielijohteesta – tarvitaan ennakkoilmoittautuminen ja tulotarkastuksessa kuvallinen henkilötodistus. Itse puutarha on ennakko-odotuksiin nähden pettymys, mutta tätä voi suositella vaihtoehdoksi The Shardille ja sen tolkuttoman kalliille sisäänpääsylle. Näköala on toki toinen, mutta hintaan suhteutettuna maisemat täältäkin ovat ihan muikeat.
