Mika ”Poro” Pettissalo

Eläinpuvuissa ympäri Suomea kesän aikana pyörinyt Mika Pettissalo hoitaa vanhan kulkutautisairaalan alueen taiteellista talkkarointia. Haastattelun loppupuolella mies jo vastaili kysymyksiin poron pään sisältä. Aika absurdia.

Pyörität Pyynikin aikamatkat -nimellä toimivaa… Niin, no mitä? Facebookissa se määritellään taidegalleriaksi, huonekalulainaamoksi ja matkatoimistoksi. Ilmoitatte tekevänne, mitä lystäätte, omasta päästä ja varoista. Mitä kaikkea siellä (ja muualla) on sitten tullut puuhailtua?

Arkiaskareisiini kuuluu tämän Pyynikin kulkutautisairaalan tontin siistinä pitäminen. Lisäksi hoidan kennokasvihuoneita, joita on kaksi ja niihin saa kuka tahansa tuoda kasveja kasvamaan. Täällä on myös pop-up-puisto, joka syntyi yhteistyössä Taimi Ry:n kanssa. Sitä varten on niitetty ja siivottu pöpelikkö Koulukadun suunnalta ja sinne on tullut sulkapallokenttä. Siellä on mailat, pallot ja verkko. Lisäksi puuhiini kuuluu urbaanin kivipuutarhan trimmailu ja taiteellinen talkkarointi Kaakinmaan kirjaston puistikossa. Tämä on kaupungin julkinen tila, joka on avoinna kaikille. Ateljeeseenikin voi tulla vierailulle virallisten aukioloaikojen puitteissa, mutta kiinnostuneiden kanssa höpöttelen muulloinkin.

Olet siis myös perustanut vanhan kulkutautisairaalan pihamaalle Kaakinmaan kirjaston, joka avasi ovensa toukokuun alussa. Kerro vähän lisää siitä.

Ideana oli Suvi Teerenhovin kanssa järjestää avoin kirjasto, josta voi koska tahansa lainata kirjoja tai lahjoittaa omia muiden luettavaksi. Kirjasto on siis aina avoinna, se ei ole ikinä kiinni. Kirjastoa varten siistittiin uusi alue Pyynikin kulkutautisairaalan tontilla, johon pystytettiin samalla taidetta ja luotiin viihtyisä alue kirjastokaapin ympärille. Kaakinmaan kirjasto laajeni kesällä saatuaan Vastapainolta lahjoituksena tiedekirjallisuutta, jota varten pystytettiin uusi kirjakaappi. Uudet avajaiset olivat 1.7.

Mitä muuta olet duunaillut pitkin kesää?

Alkukesästä rakensin uutta Lehmä-hahmoa, jolla vierailin sekä Provinssissa että Ruisrockissa alue-esiintyjänä. Vakaa päätös on myös tehdä 1. performanssi kasvupitäjässäni Mouhijärvellä. Muuten aika kului pitkälti Pyynikin Aikamatkojen valmistautuessa Pirkanmaan triennaaliin.

Jukka-Pekka Laakso, joka on Tampereen Film Festivalin ja Pirkanmaan elokuvakeskuksen touhuäijiä, innostui tästä kulkutautisairaalahommasta kauheasti ja halusi, että täällä järjestetään ulkoilmaelokuvaesitys puhallettavalta valkokankaalta. Tarkka ajankohta ei ole vielä tiedossa.

Olet tosiaan mukana syksyllä jo kuudetta kertaa järjestettävässä Pirkanmaan Triennaalissa. Millaista taidetta sinulta silloin nähdään?

Pirkanmaan Triennaalin avajaisia vietetään 11. syyskuuta, ja itse näyttelyaika on 12.9.–18.10. Tähtään siihen, että mulla olisi silloin täällä hienosti laitettuna kaikkea mahdollista. Nyt on sellainen hektinen hetki, kun tämä tontti alkaa olla elinkaarensa loppupuolella. Ei tiedetä, ollaanko tässä yksi, kaksi, kolme vai neljä vuotta. Nyt on vielä mahdollisuus näyttää, mitä kaikkea on saanut aikaan, kun on saanut tällaiset tilat ja resurssit käyttöönsä. Triennaalin aikana täällä on monenlaista tapahtumaa. Heti 12.9. täällä on Kaakinmaan valoviikot. Pihalle tulee valovirityksiä ja kahdeksalta illalla sytytetään valoveistokset. Flamma tulee Tampere-päivänä 4.10. esittämään show’nsa. Kaikenlaista on siis viritteillä.

Mika Pettissalo - LE COOL Tampere

Nyt sulla on päälläsi poroasu. Kerro vähän siitä.

Poro lähti sarvesta. Löysin sarven opiskelija-asuntolan komerosta ja otin sitten poroa sarvista ja ryhdyin tekemään poroa. Tästä tuli oikein onnistunut, kevyt ja ketterä. Tämä on kestänyt hyvin, sarvia on teroitettu moneen katutolppaan ja on jääty kiinnikin.

Penskana katsoin Muppet-show’ta ja Gary Larsonin sarjakuvat ovat olleet vaikuttiminani. Eläin- ja ihmismaailma ikään kuin heittää tässä häränpyllyä. Nämä mun eläinhahmoni liittyvät sellaiseen yleiseen mieltymykseeni kaikkeen äkkiväärään ja fantasiamaailmaan. Se mitä niillä sitten tekee, voi vaihdella mielialojen ja motiivien mukaan. Voin mennä lastentapahtumaan, jossa pelataan vaikka jalkapalloa. Siinä päästään harjoittelemaan vuorovaikutusta, ja poro voi tehdä pilaa itsestään päästämällä pallon längistä. Sitten olen pitkään pyöritellyt päässäni sellaista, että menen tohon kuntokeskus Go Gon eteen ski-simulaattorin kanssa. Eli sellaisen crosstrainerin, jonka pohjaan on teipattu sukset. Mukaan otan alppimaisemataulun ja poljen siellä keskellä kesää.

Kesällä kävin eläinasuissa sekä Provinssissa että Ruisrockissa, jotka molemmat tapahtuvat luonnonsuojelu- ja museoalueilla. Ne ovat huikean kauniita ja siistejä alueita. Festareidenkin aikaan siellä kulkee öisin kauriita, lampaita ja kettuja bäkkärin porttien ohi. Sitten siellä on niitä saatanan kanadanhanhia, jotka paskoo kaikkialle. No, sitten sinne tulee ihmisiä, jotka käyttäytyy kuin porsaat sotkiessaan kaikki paikat. Siihen hauskanpitoon liittyy jotenkin se, että sitten voi sotkea. Vastareaktiona mä sitten olin lehmäpuvussani eläin, joka käyttäytyy ihmisiksi. Ihmisten reaktiot saivat mut tuntemaan itseni maskotiksi, pehmoleluksi tai lemmikiksi, johon ihmiset projisoivat omia fiiliksiään. Jotkut hyppäsivät selkään, jotkut halusivat poseerata mun kanssani.

Poropuku on ketterä. Se päällä voi soittaa ilmakitaraa, haravoida ja tanssia. Lehmä sitten taas on ehkä olemukseltaan miellyttävämpi. Se on symppiksen näköinen, mutta sillä on palavat sarvet ja palava häntä. Jos taide tulee sanasta taito, niin silloin pitää olla jotain näytettävääkin. Tanssitaitojen sijaan mun on luotettava enemmän komiikkaan.

Kiitos, Mika!

Pysy kuulolla, niin tiedät, mitä ja milloin Kaakinmaalla tapahtuu!
Pyynikin aikamatkat
Vuosi 20ssä minuutissa
Madame T. & Siniset Veljet: Onnellisuus

Comments

Täältä löydät lisää hyvää

sisältöä



Paikka

Hohdokkaassa, mennyttä aikaa henkivässä ravintolassa perinteikkyys on valttia.