Tampere tunnetaan monipuolisesta musiikkitarjonnasta ja mielenkiintoisista muusikoista. Hiljattain joukkoon on liittynyt uusi sooloartisti Matti, joka tekee rokahtavaa suomenkielistä musiikkia mies ja kitara -hengessä. Keikoilla viihtyvälle ja myös räppiä diggailevalle miehelle sanoitukset ovat erittäin tärkeitä. Mutta miten uusi tekijä on otettu kylällä vastaan?
Moi, Matti! Olet soittanut aiemmin bändeissä. Mistä bändeistä sinut on voinut aiemmin bongata, ja mikä sai sinut lähtemään sooloartistin tielle?
Aiemmista bändeistäni ihmisille tutuin lienee Strawels, joka tosin lopetti toimintansa jo vuosia sitten. Aikanaan sen toiminta oli hyvinkin aktiivista, ja nuorelle muusikolle hyvin opettavaista – samoilla omakustanneartistin perustaidoilla mennään edelleen, vaikka totta kai vuoteen 2016 tullessa moni asia on muuttunut ja tietoja on täytynyt päivittää. Viimeiset vuodet olen soittanut Maja-nimisessä yhtyeessä.
Soolouralle lähteminen pyöri mielessäni pitkään. Minulla oli pöytälaatikossa paljon biisejä, jotka eivät tuntuneet sopivan bändimme soundiin vaan kaipasivat henkilökohtaisempaa lähestymistapaa. Lopullinen päätös syntyi, kun Maja-yhtyeemme jäi tauolle viime vuoden lopulla. En ole koskaan osannut olla tekemättä musiikkia, ja soolouralle siirtyminen tuntui tässä tilanteessa luontevalta vaihtoehdolta.
Miten kuvailisit musiikkiasi? Ketkä ovat musiikillisia esikuviasi?
Musiikkini on hyvin vaihtelevaa: toisinaan se on tyylipuhdasta rokkia, toisinaan taas pelkistettyä mies ja kitara -henkistä herkistelyä. Debyytti-ep Pahan mielen lauluja sisältää neljä hyvin erityylistä laulua, jotka omasta mielestäni kuitenkin kuulostavat saman artistin tekeleiltä. Sooloartistina onkin tuntunut vapauttavalta, ettei ole tarvinnut ajatella yhtä tiettyä soundia vaan on voinut tehdä kokeiluja sovitusten ja tuotannon kanssa, kunhan on pitänyt huolen, että pakka pysyy kasassa.
Taustani ja musiikkimakuni on pitkälti raskaassa rockissa. Lapsena minut tutustutettiin Guns n’ Rosesin musiikkiin, ja olen nyt noin kaksikymmentä vuotta ollut vakuuttunut siitä, että se on maailman paras bändi. Mikäli kuitenkin musiikillisia vaikuttajia pitää nimetä, he ovat pitkälti suomenkielisen rokin 1990-luvulla julkisuuteen nousseita tekstinkirjoittajia; esimerkkeinä voisivat toimia vaikkapa sellaiset tekijät kuin Samuli Putro ja Otto Grundström.
Ylipäänsä sanoitukset ovat minulle musiikissa todella tärkeitä, ja siksi myös räppiä tulee nykyään kuunneltua paljon. Räpissä kiehtoo runsaat tekstimassat sekä rokista ja popista jossain määrin eroavat teemat. Tällä hetkellä monet minun mielestäni kiinnostavimmista tekstittäjistä Suomessa ovat räppäreitä.
Sävellät ja sanoitat itse laulusi. Mistä ammennat inspiraatiosi?
Olen todella huono siinä, että istuisin alas ja alkaisin kirjoittaa biisiä. Tästä huolimatta uusia biisejä syntyy melko paljon. Ihmiset, jotka ovat päässeet seuraamaan vierestä sävellystyötäni, ovat sanoneet, että tehdessäni biisiä minuun on lähes mahdotonta saada minkäänlaista kontaktia. Olen silloin kuin toisessa maailmassa.
Inspiraatio saattaa yllättää missä tahansa: mieleeni juolahtaa tuon tuosta jokin sävelkulku tai lyriikanpätkä, ja minulla onkin puhelin täynnä talteen hyräiltyjä melodioita ja muistiin kirjoitettuja yksittäisiä rivejä tekstejä. Sanoituksiin teemat löytyvät yleensä jonkin ulkoisen ärsykkeen kautta, esimerkiksi jokin puheen lomassa vahingossa heittämäni tai muiden puheesta kuulemani yksittäinen sanamuoto saattaa kuulostaa korvaani siltä, että siitä saisi tehtyä hyvän biisin ja näin se voi päätyä toimimaan uuden lyriikan lähtökohtana.
Olet kirjaimellisesti juuri aloittanut soolourasi. Millaisia tavoitteita sinulla on artistina?
On turha salata, etteivätkö tavoitteeni olisi korkealla: pitkässä juoksussa tarkoitukseni on mennä artistina ja lauluntekijänä niin pitkälle kuin vain suinkin pääsen. Läpilyönti vaatii kuitenkin vuosien määrätietoista työtä, ja siihen olen varautunut. Tällä hetkellä pyrin saamaan nimelleni näkyvyyttä ja musiikilleni kuuntelijoita sekä hankkimaan mahdollisimman paljon keikkoja. Varsinkin viimeksi mainittu saa innostustason nousemaan, ihmisille soittaminen on tämän homman ehdottomasti antoisin osa-alue.
Kuinka vastaanottavainen Tampereen musiikkiskene on uusille artisteille?
Ensimmäisen kuukauden perusteella tuntuu, että minut ja debyytti-ep:ni on otettu hyvin vastaan. Moni minulle entuudestaan tuntematonkin ihminen on ottanut yhteyttä ja antanut positiivista palautetta lauluistani. Olen vilpittömän onnellinen ja kiitollinen jokaisesta saamastani kehusta. Tarkempia arvioita vastaanotosta pystyn kuitenkin tekemään ehkä vasta tuonnempana, kun levyn julkaistusta on kulunut hieman pidempi aika.
Yleisesti ottaen Tampere on erittäin hyvä kaupunki artistille olla. Täällä on paljon bändejä ja artisteja, jotka tukevat toisiaan ja tekevät yhteistyötä. Kaupungissa on myös muutamia erittäin hyviä esiintymispaikkoja, jotka ovat valmiita ottamaan uudet tyypit ensimmäisille keikoilleen. Sellaiselle toiminnalle on pakko nostaa hattua, harva asia on tässä hommassa yhtä vaikeaa kuin ensimmäisten keikkojen hankkiminen.
Koska sinut voi nähdä livenä?
Seuraavan kerran esiinnyn 28.5. Cafe & Bakery Mimosassa Itsenäisyydenkadulla. Juhannuspäivänä 25.6. esiinnyn myös Valtteri Festivaalissa. Siitä tulee varmasti hienoa, veto on elämäni ensimmäinen juhannusfestarikeikka ja tämän kesän ensimmäinen ulkoilmaesiintyminen.
Mikä Tampereella on mielestäsi parasta juuri nyt?
Orastava kesä miellyttää, Tampere niin kuin koko Suomi on parhaimmillaan seuraavat kuukaudet. Kesä on kaltaiselleni musadiggarille ehdottomasti paras vuodenaika festivaalien ja muiden ulkoilmatapahtumien runsaan tarjonnan vuoksi. Tampereella erityisesti on tulossa lukuisia loistavia musiikkitapahtumia kesän aikana. Olen aina viihtynyt keikoilla paitsi lavalla myös yleisössä, ja koska kesällä täällä on livebändejä nähtävillä lähes viikoittain, pyrin kiertämään tapahtumia mahdollisimman paljon.
Kiitos, Matti! Onnea ja menestystä soolouralle!
Tutustu Matin musiikkiin täällä.
Kuva: Katri Kallio
