Lauri ja Olli Oravirta päättivät toteuttaa elinikäisen unelmansa ja perustivat levykaupan, joka kantaa nimeä Sammakka-Pop. Toukokuun alussa levykauppauraa tulee täyteen jo kaksi vuotta, eikä veljeksillä ole minkäänlaista kaipuuta entisiin hommiin.
Moi, Lauri ja Olli! Kertokaahan, miksi päätitte perustaa levykaupan. Eikös levykaupoilla ole mennyt huonosti viime vuosina?
Ajatus levykaupan perustamisesta on ollut molempien unelmana ihan pienestä pitäen, mutta realistiseksi idea muuttui siinä vaiheessa, kun Olli sai tietää, että työt edellisessä työpaikassa olivat loppumassa. Silloin piti alkaa suunnitteleen, että mitäs sitä elämälleen tekis. Oli aika toteuttaa elinikäinen unelma, koska ei ollut mitään muutakaan, mitä voisi tai haluaisi tehdä.
Lauri lähti ideaan sitten mukaan pienen houkuttelun jälkeen ja mentiin molemmat yrittäjäkursseille. Kurssien jälkeen homma oli selvä – tätä lähdetään tekeen, meni syteen tai saveen. Koska Lauri on koko ikänsä myös rakennellut ja korjannut levysoittimia, niin päätettiin, että otetaan nekin tähän sivutuotteeksi tukemaan levynmyyntiä.
Levykauppojen huonosti menoon on vaikea ottaa kantaa, koska ollaan itse eletty vaan tätä aikaa eikä osata vertailla tilannetta esim. 90-lukuun, mutta kyllähän tällä alalla on varmasti vaikea tulla toimeen tänä päivänä. Meillä homma on lähtenyt kulkeen kohtuullisen tasaisesti. Ei tää mikään kultakaivos ole ollut, mutta päivääkään ei olla kaduttu, että ryhdyttiin tätä tekeen, ja nyt on vaikee enää kuvitella itseään missään muussa hommassa. Rikastuminen ei ole meidän elämässä koskaan ollut unelmana – tärkeämpää on vapaus ja se, että nauttii työstään. Kiitti vaan kaikille, jotka vielä ostaa levyjä ja pitää nää vähäisetkin levykaupat pystyssä!
Miksi erikoistuitte juuri vinyyliin? Mikä vinyylissä viehättää?
Vinyyli on molemmille se tärkein formaatti, ja vinyylilevyjen keräily on lähellä sydäntä. Niissä on enemmän löytämisen iloa kuin CD-levyissä, ja niitä on tehty niin monella vuosikymmenellä, että erilaisia painoksia ja muuta jännää kerättävää on huomattavasti enemmän. Vinyylissä viehättää myös kuuntelutapa, joka vaatii hieman enemmän työtä, ja soundikin on jotenkin parempi. Vinyylissä on nostalgista tunnelmaa ja levysoittimet on kauniita laitteita. Hyvä levysoitin on niin näyttävä laite, että sellaisen voisi ottaa vaikka yöksi viereensä nukkumaan.
Mitä neuvoja antaisitte aloittelevalle vinyyliharrastajalle?
No, ekanakin tulkaa poikkeen levykaupoissa. Oon monesti kuullut ihmisten sanovan, että levykaupoissa on kallista ja että ihmiset ostaa mieluummin levynsä kirpputoreilta, mutta jos mietti mitä tahansa käytettyjä levyjä myyvää kauppaa vaikkapa Tampereella, niin kyllä hinnat on faktan päälle aina paljon kohtuullisempia kuin kirpputorilla, jos nyt ei lasketa satunnaisia harvinaisia löytöjä. Levykaupoissa levyt on myös tsekattu ja hinnoiteltu kunnon mukaan. Ja ainakin meillä, jos kanteen merkattu kuntoluokitus ei vastaa levyn kuntoa ja asian huomaa kotona, niin levyn voi aina palauttaa meille kohtuullisen ajan sisällä (pari päivää) ja virhe korjataan, vaikka toki toivomme, että jokainen tsekkaa kunnon itse ennen ostamista.
Kannattaa tutustua myös siihen, mitä kuntoluokkaa myyjä käyttää, koska kuntoluokat on menneet niin sekaisin, ettei enää faktan päälle voi luottaa, mitä mikäkin kuntoluokitus kellekin meinaa. Itse käytimme kaupalla ennen samoja luokituksia kuin Discogsissa, mutta koska Record Collector -asteikon tuntevat ihmiset luulivat aina, että meillä on huonokuntoisia levyjä myynnissä – mikä ei pidä paikkaansa – päädyimme käyttämään omia kuntoluokituksia, jotka on tarroilla merkattu kansiin selkeällä suomen kielellä (kohtuukuntoinen, hyväkuntoinen, vähän käytetty, uudenveroinen).
Sit vielä tärkee juttu: panosta äänentoistolaitteisiin. Ei tarvii mitään tolkuttoman hintaisia ostaa, mutta hyvällä levysoittimella, hyvällä vahvistimella, hyvällä neulalla / äänirasialla ja hyvillä kaiuttimilla on oikeesti vaikutusta siihen, miltä musiikki kuulostaa. Jos et itse oo varma, millainen vinyylisoitin on hyvä, kannattaa tutkia nettiä, kysyä kavereilta tai tulla vaikka jutteleen meidän kanssa. Vaikka et päätyiskään ostaan levysoitintas just meiltä, niin neuvomme ja autamme silti ilomielin!
Keräilettekö itse levyjä? Onko teillä isot henkilökohtaiset levykokoelmat?
Ollaan molemmat kerätty levyjä koko ikämme, välillä melkein ongelmaksi asti, ja genrerajoitteet on hyvin pitkälle hävinneet vuosien varrella. Me kuunnellaan kaikkee, mikä kuulostaa hyvältä, mutta tietty jotain ykkösgenrejä on molemmilla: Ollille on punk ollut aina lähellä sydäntä ja myös kotimainen rock, erityisesti tamperelainen, sekä hieman yllättäen USA:n länsirannikolla tehty 90-luvun gangsta rap. Keräilykohteena on ensisijaisesti ollut Popedan tuotanto. Kaikki aina nauraa, mut Popeda on oikeesti musta kaikkien aikojen paras suomalainen bändi, ekat levyt on täyttä timanttia Harasoohon asti. Lisäksi keräilen suomipunk-singlejä.
Laurin musiikkimaussa suurinta osaa näyttelee reggae kaikkine johdannaisineen, punk, black metal ja krautrock. Erityisesti 70-luvun loppupuolen roots reggae on kulkenut musiikkimaussa mukana melkein 20 vuotta, ja se on kokoelmassa varmaankin suurin yksittäinen alue. Noiden muiden kesken tulee seilailtua ja kuunneltua musiikkia laidasta laitaan. Myös 70-lukulaista outlaw countrya tulee ajoittain kuunneltua, ja sitten tässä on viime vuosien mittaan oppinut vielä kuuntelemaan kotimaista rokkiakin, jolle ei oikein aikaisemmin ole kunnolla osannut antaa arvoa.
Molemmilta meiltä löytyy toistatuhatta vinyyliä kotoa, ja stereolaitteitakin on paljon, mutta toki vain sen verran mitä oikeasti pystyy käyttään. Mitään turhaa ei kannata säilyttää pölyttymässä.
Mitkä ovat teidän lempilevyjänne?
Lempilevyjä on vaikea sanoa. Me kuunnellaan niin paljon musiikkia, että ne vaihtelee päivien ja tunteiden mukaan, mutta otetaan Nick Hornbyn High Fidelity -kirjan hengessä molemmilta myyjiltä tän hetken top 5 -listat sen perusteella, mikä soi nyt eniten:
Olli (listan kaksi ensimmäistä on ollut koko iän ykkössuosikkeja, kolme seuraavaa vaihtelee fiiliksen mukaan) :
1. Popeda: Popeda (debyytti-LP)
2. Ratsia: Elämän Syke
3. Frank Zappa: Hot Rats
4. Spice 1: AmeriKKKas Nightmare
5. Neil Young & Crazy Horse: Ragged Glory
Lauri:
1. The Congos: Heart of the Congos
2. Frank Zappa: Hot Rats
3. Errol Holt: Rastafari Time
4. Ignite: Our Darkest Days
5. Ash-Ra Tempel: Join Inn
Toi Heart of the Congos on tullut aikanaan bongattua pääkirjasto Metson musiikkiosastolta joskus 15-vuotiaana. Se on levy, joka pyörii vähintään kerran viikossa, ja siihen ei ole vielä kertaakaan edes vahingossa päässyt kyllästymään. Levyn aloitusraita ”Fisherman” edustaa absoluuttista täydellisyyttä.
Te ostatte ihmisiltä käytettyjä vinyylejä. Onko vastaan tullut jotain yllättäviä ja arvokkaita keräilyharvinaisuuksia?
Me ollaan erikoistuttu pelkästään käytettyyn tavaraan, joten ensisijaisesti me pyritään koko ajan löytämään ihmisiä, jotka haluavat myydä levynsä tai levysoittimensa meille. Näiden kahden vuoden aikana on välillä tullut jotain harvinaista eteen, mutta ns. perustavaran voimalla tää homma kulkee parhaiten. Dire Straitsin Brothers In Armsia tai Springsteenin Born In The USA:ta tarjotaan meille koko ajan, ja hitto ne myös myy hyvin, vaikka ne ei todellakaan ole mitään arvokkaita levyjä. Kuitenkin jos nyt jotain harvinaisia löytöjä tässä heittäis, niin vuosi sitten kesällä ostettiin kuolinpesä, jossa tuli paljon progeharvinaisuuksia, mm. Nosferatun LP tuli originaalina ja tosi hyvässä kunnossa. Meillä on myös käynyt Kalevalan People No Names -LP, ja tälläkin hetkellä talossa on mm. Kasvaimen Onko Suomi Usattunut 7″, joka on meillä käynyt peräti kolme kertaa koko aikana. Se on yksi harvinaisimmista suomipunk-singleistä. Jokaisessa levyssä on uniikit käsintehdyt kannet, ja painosmäärä tais olla vain 300 kpl joskus kasarina.
Mitä tulevaisuudensuunnitelmia teillä on Sammakalle?
Me aiotaan pysyä siinä mitä tehdään, eli periaatteessa tulevaisuuden suunnitelma on se, että jatketaan samaan malliin ja toivotaan, että homma pysyy tasaisena. Mitään laajennuksia tai muutoksia ei sinällään aiota tehdä, toki halutaan parantaa valikoimaa koko ajan ja tehdään enemmän ja enemmän työtä, että porukka kuulis meistä ja että saatais tavaraa sisään ja lisää ostajia.
Kertokaapa vielä, mistä keksitte nimen Sammakka-Pop.
Sammakka on tamperelainen vanha murresana ja tarkoittaa sammakkoo. Meitä kutsutaan kavereiden kesken Sammakan veljeksiks tai Sammakaks yksitellen. Nimi tulee Popedan vanhasta biisistä ”Sammakkalaulu”, mut ei nyt ihan faktan päälle muisteta, miks meitä sillä nimellä alettiin kutsuun. Varmaan se liittyi siihen, kun tota Popedan alkupään tuotantoa on jaksettu hehkuttaa koko ajan. Nimet on varsinkin kaupan avaamisen jälkeen yleistyny aika paljon, ja jotkut jopa luulee, että meidän sukunimi on Sammakka. Eikä meillä oo kyllä mitään sitä vastaan. Monet vähän oudoksuu tota nimee eikä osaa sanoo sitä oikein, mutta toisaalta se on persoonallinen ja liittyy ainakin meihin vahvasti. Pop siihen perään heitettiin vaan siks, kun Sammakka kuulosti sanana yksinäiseltä ja joku jatke sinne piti keksiä. Näin puhekielessä kaupan nimi on kyllä ennemminkin vain Sammakka.
Kiitos haastattelusta, Lauri ja Olli! LE COOL toivottaa Sammakalle onnea ja menestystä.
Kurkkaa myös Sammakan nettisivuille.
