Laura Moisio

Laura Moisio on tamperelainen laulaja ja lauluntekijä, joka tekee folkahtavaa, surumielistä poppia. Melankoliset biisit, joissa uidaan syvissä vesissä, eivät kuitenkaan kuvaa Lauraa itseään – kasvotusten hän on ennemminkin maanläheinen, lempeä ja valoisa. Maanlaajuinen läpimurto lienee hänelle vain ajan kysymys.

Moi, Laura! Miten sinusta on tullut laulaja ja lauluntekijä?

Musan tekeminen on aina ollut mulle jotenkin luonnollinen asia. Tein jo ihan pienenä naapurin tyttöjen kanssa synalla juttuja. Pienenä kävin myös pianotunneilla, koska erityisesti itse toivoin sitä. Rippikoulussa sitten tein ensimmäistä kertaa oikeita lauluja, joissa oli omia ajatuksia.

Jotenkin laulajaksi ja lauluntekijäksi tuleminen on vain tapahtunut, se ei ole ollut mikään tietoinen valinta. On syntynyt biisejä, joita olen halunnut laittaa levylle ja esittää livenä. Kun huomaa, että ihmiset haluavat kuunnella biisejä, se kannustaa myös omaa tekemistä. Vuonna 2010 julkaisin ensimmäisen EP:ni, ja kun se keräsi kuulijoita, syntyi luonnollisena jatkumona sitten ensimmäinen albumini Spiraali vuonna 2014. Tietynlainen kunnianhimo on kuitenkin ohjannut tekemistäni. Olen vuosien varrella kehittynyt artistina ja haluan aina tehdä uusia juttuja, päivittää sitä, mitä olen.

Miten itse luonnehtisit itseäsi artistina? Mitkä asiat sinua inspiroivat?

Olen aika herkkä ja pohdiskelevainen. Ihmisissä on monia puolia, ja musiikissani kuuluu minusta se syvällisempi ja pohdiskelevaisempi puoli eikä niinkään se hauska Laura. Uudesta levystä pyrittiin tekemään hyvä kokonaisuus, joten siltä tippui pois pari biisiä, jotka olivat liian ”höpsöjä” tai eivät sopineet kokonaisuuteen.

Ikuista valoa tehdessäni mua inspiroivat ikävät asiat, joita tapahtui ympärilläni. Jotkin biiseistä syntyivät melko helpostikin, kun lähellä tapahtui jotain sellaista, joka nosti tunteet tosi pintaan. Myös luonto on omalla tavallaan tosi inspiroiva, sillä siellä ajatukset lepäävät. Siellä on helppo koota jotain, mikä on jäänyt muun alle, ja ajatus vapautuu.

Olen viehättynyt suomen kielestä. Mulle on tärkeää, miltä suomen kieli kuulostaa ja miten se soi kappaleissani. En ole nuorempana ollut niinkään kiinnostunut kirjoista, runoista tai ehkä kirjoittamisestakaan, mutta jotenkin olen halunnut pukea ajatukset sanoiksi, ja siitä kappaleidenkin tekeminen on saanut alkunsa. Nykyään luen paljon erilaista kirjallisuutta ja entistä enemmän kiinnitän huomiota siihen, että kirjoitan hyvää suomea.

Keitä voisit nimetä esikuviksesi?

Ihailen ihan hirveästi englantilasta laulaja-lauluntekijä Laura Marlingia. Suomalaisista tykkään tosi paljon Dave Lindholmista. Se juontuu paljolti hänen asenteestaan, siitä että tehdään vaan eikä mietitä liikoja.

Syyskuussa tosiaan julkaistiin toinen albumisi Ikuinen valo. Kerro vielä vähän lisää siitä.

Musta se on hyvä kokonaisuus. Olen siihen tyytyväinen. Mun ystäväni Jarno Takkumäki oli siinä taiteellisena tuottajana, ja me tehtiin sitä pitkälti kaksistaan. Biisit olin toki tehnyt jo aikoja sitten, mutta albumin kokoamisvaiheessa kävimme niitä sitten yhdessä läpi. Prosessi oli toisaalta aika raskas, sillä mietittiin sovituksia ja kaikenlaisia äänitysjuttuja aika huolella.

Levy on saanut hyvän vastaanoton, mistä olen ollut iloinen. Erityisen iloinen olen ollut myös siitä, että joistain levyarvioista näkyy, että levyä on todella kuunneltu ja on ymmärretty, mitä olen yrittänyt sanoa.

Miltä näyttää sun tulevaisuutesi? Mikä olisi hienointa, mitä voisi tapahtua?

Ihan hyvältä näyttää. Ärsyttää vain, että en ole saanut yhtään uusia biisejä tehtyä. Olisi kiva tehdä uusia juttuja, mutta vielä ei ole ajatustakaan siitä, mitä ne voisivat olla. Nyt on ihan hyvin keikkoja, ja fiilis on hyvä. En liikoja ajattele tulevaisuutta, mutta pyrin aina kuitenkin menemään eteenpäin. Kesälle olisi hienoa saada festarikeikkoja. Se olisi sellainen haave.

Ehkä tällä hetkellä hienoimmalta tuntuisi, että saisi keikkailla paljon ja sellaisissa paikoissa, jotka tukisivat sitä omaa musiikkia. Suomessa on paljon rokkikeikkapaikkoja, jotka eivät aina välttämättä sovi parhaiten akustisvoittoiselle musiikille. Olisi kiva soittaa vaikka jossain teatterissa tai vastaavassa. Hienoa olisi myös, että saisi tehtyä paljon biisejä ja kehittyisi – ja kyllähän sitä tässä kehittyy, kun tekee paljon.

Mainitsitkin jo Isokynä-Daven. Keitä muita tamperelaisia musiikintekijöitä ihailet?

Tampereella on tosi hyvä musiikkiskene, täällä on paljon erilaisia muusikoita. On rokkiskene, jossa vaikuttaa esimerkiksi Jukka Nousiainen, sitten on folkpuoli ja myös hipsteripoppipuoli. On kivaa, että on meininkiä. Ystäväni Nicolas Kivilinna on tosi hieno artisti ja hänellä on ihana asenne tekemiseen. Tykkään tosi paljon myös Ochre Roomista. Bändin keulahahmo Lauri Myllymäki on upea laulaja, biisintekijä ja kitaristi. Ihailen suunnattomasti hänen kitarointiaan ja olen saanut häneltä paljon myös oppia.

Kerro vielä lopuksi, mistä sinä löydät valoa näihin pimeisiin marraskuun päiviin.

Välillä on vaikea löytää sitä valoa, mutta eilen kävin esimerkiksi Sohon tietovisassa. Se oli kivaa. Iloa löytyy myös elokuvista, rakkaudesta, hyvästä ruoasta, urheilusta. Ne ovat tällaisia perusjuttuja, joista saa sisältöä elämään. Arjessa on välillä vaikea löytää tasapainoa juttuihin. Etenkin musiikintekijänä käyn välillä aikamoisia kamppailuja oman osaamiseni kanssa. Mutta enimmäkseen tekemisessä on hyvä meininki. Musiikki on ihana ja parhaimmillaan todella vapauttava asia. Sen tekeminen ja jakaminen on yksi hienoimmista jutuista, mitä tiedän.

Kiitos, Laura!

Laura Moision löydät netistä täältä ja täältä. Livenä hänet näet perjantaina 27.11. Public House Huurteessa.

Comments

Täältä löydät lisää hyvää

sisältöä



Paikka

Hohdokkaassa, mennyttä aikaa henkivässä ravintolassa perinteikkyys on valttia.