Karoliina Paapasta ei tullut egyptologia eikä ulkomaankirjeenvaihtajaa vaan taiteilija, joka tekee muun muassa kantaa ottavaa taidetta. Opiskelukaupungissaan Tampereella käydessään hän kahvittelee mummojen ja pappojen seassa.
Moi, Karoliina! Kerro ihan ensin, miten susta on tullut taiteilija.
No moi! Ehkä se oli väistämätöntä, koska mun ensimmäinen sana oli kuulemma taulu. Mutta oikeastaan aloin vasta yläkoulun lopussa miettiä tätä uravaihtoehtoa vakavammin. Sitä ennen olin halunnut tulla egyptologiksi tai ulkomaankirjeenvaihtajaksi. Sitten pääsinkin taidelukioon ja siitä se lähti eteenpäin. Lukion jälkeen halusin vielä miettiä, olisiko musta elämään siinä taloudellisessa epävarmuudessa, jonka tää ammatti väistämättä tuo mukanaan. Olin sitten muutaman vuoden töissä ja työharjoitteluissa eri taidealan paikoissa ja tutustuin alan arkitodellisuuteen. Loppujen lopuksi koin, että vaikka luovuutta voi hyödyntää monella eri alalla, niin tämä oli minua varten.
Millaista sun taiteesi on? Mistä saat ideasi?
En tiedä, miten se näyttäytyy ulospäin, mutta koen tekeväni kahdenlaisia juttuja. Teen jonkin verran kantaa ottavaa taidetta, jolloin haluan nostaa keskusteluun yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita. Viimeisimpänä suomalaisesta köyhyydestä. Minulla on herkkä sosiaalinen omatunto. Siksi olen taiteen tekemisen lisäksi yrittänyt omalta osaltani tehdä työtä, joka edesauttaa esimerkiksi taiteen alan ammattilaisten edellytyksiä pärjätä ammatissaan.
Toisaalta teen paljon teoksia, joiden aiheet kumpuavat alitajunnasta. En muista, että olisin koskaan yrittänyt keksiä aihetta teoksen tekemiseen. Ideat vain putkahtavat mieleeni. Vieläpä yleensä silloin, kun olen kävelemässä paikasta toiseen. Ihmisaivot ovat iso vaikutteiden sulatusuuni, ja jostain syystä minun hermoratani ovat kytkeytyneet niin, että lopputuloksena syntyy teosideoiksi sopivia ajatelmia.
Mikä on parasta, mitä sulle on taiteilijana tapahtunut?
Vaikea kysymys. Monta hyvää juttua. Pääsin heti valmistumisen jälkeen osaksi ammatillista yhteisöä eli aloin tehdä vapaaehtoistöitä Rajataide ry:ssä. Se takasi sen, etten jäänyt yksin työhuoneelle, sain uusi ystäviä ja varmuutta taiteilijana toimimiseen. Hyvä juttu on myös se, että aloin päästä mukaan kansainvälisiin näyttelyihin heti valmistumisen jälkeen. Joitain makeita juttuja on sovittunakin, mutta en voi niitä vielä paljastaa. Toivottavasti paras on vielä edessä päin.
Entä mikä olisi parasta, mitä voisit toivoa?
Kamalaa, kun aloin kainostelemaan tätä miettiessäni, että mitä sitä nyt paranee toivoa! Mutta varmaankin jokin tunnustus omalta ammattikunnalta lämmittäisi kenen tahansa mieltä. Enemmän toivon, että saisin keskittyä jossain vaiheessa kunnolla taiteelliseen työskentelyyn. Ja että pystyisin vaikuttamaan asioihin, joilla on minulle merkitystä.
Sulla alkaa kuukauden mittainen näyttelyjakso netissä toimivassa Prosessigalleriassa tammikuun alkupuolella. Kerro vähän, mistä on kyse ja mitä on luvassa.
Prosessigalleria on kutsuperiaatteella toimiva nykytaidegalleria. Neljän viikon näyttelyajan mittaan taiteilija avaa joko jonkun tietyn taideteoksen syntyprosessia tai omaa työskentelyprosessiaan. Uusia päivityksiä tulee sivuille aina kahdesti viikossa. Oma näyttelyaikani alkaa maanantaina 9.1.2017, mutta jääköön vielä yllätykseksi, mitä on luvassa. Tervetuloa seuraamaan!
Tampere on sulle tuttu opiskeluajalta. Millaisena Tampere sulle nyt näyttäytyy? Onko sulla vielä lempipaikkoja täällä?
Välimatkaa Tampereella asumiseen on vain reilu puolitoista vuotta takana. Mutta joo, lempipaikkoja löytyy kyllä. Esimerkiksi Kaupin kalliorannoilla on tullut vietettyä todella paljon aikaa. Sitten on salainen kahvipaikkani eli Tammelan terveysaseman kahvila, joka on kohtuuhintainen ja täytetyt sämpylätkin on leivottu itse. Siellä on yleensä kahvilla vain mä ja mummot ja papat. Jätetään loput lempipaikat kuitenkin salapaikoiksi.
Käyn Tampereella aika usein nykyäänkin, ja kaupungin kauneus on avautunut ihan uusin silmin. Hämmästelen aina asiaa. Näen Tampereen ennen kaikkea elävänä ja vilkkaana kulttuurikaupunkina.
Kiitos, Karoliina!
Karoliinan töihin voit tutustua osoitteessa: www.karoliinapaappa.fi. Prosessigallerian projekteja voit puolestaan seurata täällä: prosessigalleria.net.
Karoliina Paappa: Beibi sä oot mun joulukuusi
