Kaija Papu

Pistäydyimme kuvataitelija Kaija Pavun työhuoneella Pyynikin Trikoolla. Nykytaiteen parissa ahertava Kaija väsää kaikkea piirustuksista videotaiteeseen. Hän kertoi monipuolisuudestaan seuraavasti: ”Mielestäni Anssi Kasitonni totesi hyvin, kun häntä tituleerattiin moniosaajaksi. Anssi vastasi, ettei osaa mitään hyvin, mutta yrittää kaikkea. Itsekin olen sellainen, että jos saan idean, jonka tyylistä en ole aiemmin tehnyt, niin yritän silti toteuttaa sen.”

Kaijan tekemä kansikuvapiirustus Tuomiokirkosta on osa piirustusdialogia, joka tulee esille Mältinrantaan lokakuussa. Dialogissa ovat mukana Kaijan lisäksi Ville Pirinen, Arsi Fennica, Noora Federley, Sanni Seppä ja Emilia Mäkelä. Teoksessa taiteilijat käyvät keskustelua piirtäen.

KaijaPapu_kansi_LECOOLTampere

Moikka, Kaija! Ihan ensimmäisenä kiinnostaisi, minkä parissa työskentelet tällä hetkellä?

Tällä hetkellä teen Kuvatus5-sarjakuvaa Aino Louhen kanssa. Kuvatus on sarjakuvapäiväkirja, jota olemme tehneet vuodesta 2004. Päiväkirja käsittelee aina yhden kuukauden: toisella puolella aukeamaa on minun päiväni ja toisella Ainon. Joskus olemme tehneet sarjakuvaa kuluvan kuukauden tapahtumista. Nykyään teemme yleensä kuukauden aikana käsikirjoituksen, joka piirretään myöhemmin. Käsikirjoitus hioutuu sen mukaan, mikä kuukaudessa on ollut tärkeintä. Tällä tavoin löytyy myös punainen lanka, eikä tekeminen mene pelkäksi häröilyksi.



Miten päädyit kuvataiteen pariin?
Olin vuonna 1996 vaihto-oppilaana Jenkeissä, jossa oli todella hyvä kuvaamataidon opetus. Siellä innostuin eniten valokuvaamisesta ja mietin, että se olisi sellainen juttu, jota haluan tehdä. Hain Tampereelle opiskelemaan mediataidetta ja jotenkin kuvittelin, että mediataiteen opiskelu olisi myös graafista suunnittelua ja valokuvaamista – en oikeastaan tajunnut silloin, mitä mediataiteen opiskelu tarkoitti. Kouluun päästyäni totesin, että haluan olla kuvataiteilija.

Olet tehnyt paljon kantaa ottavia teoksia – mitä haluat taiteellasi sanoa?
Mulle taiteen pointti on herättää keskustelua. Luoda sellaista kuvallista ajatuksenvaihtoa, jota ei välttämättä pysty välittämään sanallisesti, vaan vain kuvallisesti tai veistoksellisesti. Se on todella tärkeä osa taidetta. Jos teos ei herätä tunteita, keskustelua tai ajatuksia, niin se on mielestäni vähän epäonnistunut. Itse katsojana nautin kyllä sellaisistakin teoksista, jotka eivät välttämättä herätä kuin tietynlaisen tunnelman. Usein sellaisten teoksien kanssa kuitenkin käy niin, että unohdan ne tosi nopeasti. Eivät sellaiset työt jää samalla tavalla mieleen. Lempparini omasta tuotannostani on PI541 eli virkattu poliisiauto. Mielestäni se on onnistunut, ja sen tekeminen opetti todella paljon. 



Onko sinulla jokin omin tapa tehdä taidetta, vai onko juuri monipuolisuus juttusi?

Koulussa huomasin, että kaikki käy. Vaikka silloin ajattelinkin, etten aio tehdä videotaidetta (naurua), sehän on aivan tyhmää. Olisi kuitenkin silloin pitänyt opiskella sitä enemmän, etten olisi aivan kusessa nykyisten töiden kanssa, kun ei ole esimerkiksi leikkaamisesta mitään koulutusta. Videotaiteessa tykkäisin siitä, että teos näyttää siltä, ettei sitä edes ole leikattu, ja juuri sellainen taitaa olla kaikista vaikeinta leikata.

Mitä aiheita haluaisit käsitellä taiteessasi?

Sukupuolen moninaisuus on aihe, joka on aina lempparina, toinen on feminismi. Nuo aiheet eivät katoa mihinkään. Viime vuodelta hieman normaalista tuotannostani poikkeava teos käsittelee ihmisten keskittymiskyvyn supistumista, josta on varmaankin kiittäminen esimerkiksi internetiä ja nopeita leikkauksia liikkuvassa kuvassa. Teoksessa on kaikki viime elokuun auringonlaskut nopeutettuna kahdeksaan sekuntiin. Kahdeksan sekuntia on tällä hetkellä se raja, jossa ihmisen keskittymiskyky herpaantuu. Mielestäni on kiinnostavaa, miten ihmiset eivät oikeastaan enää halua käyttää aikaansa asioiden katsomiseen.

Loppuvatko kuvataiteilijalta koskaan ideat?
Pulaa ideoista ei ole kyllä ollut sen jälkeen kun valmistuin. Ennemminkin joudun luopumaan joistakin ideoista. Se on aika tuskaista, etten ehdi tekemään kaikkia teoksia, jotka haluaisin tehdä.

Elätkö taitelijaelämää vai teetkö kahdeksasta neljään -päiviä?
Koko ajanhan tätä työtä miettii. Tällä hetkellä se menee niin, että ollessani työhuoneella mietin, että olisipa vapaapäivä, ja vapaapäivänä mietin, että saisinpa tehdä töitä. Tuntuu, että olen koko ajan väärässä paikassa ja aivot ja ruumis on aina eri tilassa. 


Onko Tampereessa mahdollisuutta taidekaupungiksi?

Kyllä Tampereella on taiteelle sijaa. Tietysti harmittaa, kun TR1 suljettiin, se on aika iso takapakki. Kyllä esimerkiksi nykytaiteen museo tai tila olisi todella tärkeää saada tänne. Tampereen taidemuseon profiloituminen nykytaiteen museoksi olisi ihanaa. Toisaalta on sellainen fiilis, että mitä enemmän kouluja, gallerioita ja tiloja suljetaan, sitä enemmän taide täällä siirtyy ruohonjuuritasolle, mikä ei sinänsä haittaa, pidän siitäkin. En usko, että tällaiset toimet lopettaisivat kuvataiteen, taide vaan muuttaa muotoaan.

Kiitos, Kaija!

Comments

Täältä löydät lisää hyvää

sisältöä



Paikka

Hohdokkaassa, mennyttä aikaa henkivässä ravintolassa perinteikkyys on valttia.