JP Ahonen

JP Ahonen on sarjakuvantekijä ja kuvittaja, jonka tamperelaiset tuntevat kenties parhaiten Aamulehden sivuilta. Villimpi Pohjola -nimisen sarjan opiskelijaporukka on seikkaillut aviisissa jo toistakymmentä vuotta, nykyään sunnuntaistrippinä.

Moro, JP. Puhutaanpa sarjakuvistasi. Villimpi Pohjola on ilmestynyt yli vuosikymmenen. Miten sarja on muuttunut ?

Alkuvaiheessa ja sarjan puolivälissä VP ammensi melko lailla omasta elämästä ja kavereiden kaskuista. Nyt kun ei ole niin paljon aikaa nähdä kavereita ja jauhaa sontaa kaljalla, käsikirjoitan selvästi enemmän. Ja se on pelkästään hyvä asia: persoonallisuudet ja luonteenpiirteet ovat sekoittuneet ja hahmot ovat lähteneet täysin omille urilleen. Olisikin taiteellinen itsemurha pitää kiinni entisestä. Jos hahmot edelleen pohjautuisivat yliopistokavereihin, en voisi tehdä niillä mitään. Nyt sarjassa on lapsensaantia ja töidenhakua eikä pelkästään gradun kanssa painimista. Toki joudun jo palauttelemaan itsellenikin mieleen, että mitä siellä koulussa oikeastaan tehtiinkään.

Tietysti kun asiat eivät noudattele tosielämää, joitain tapahtumia tulee miettineeksi uudelleen. Kun Rontti ja Anna saivat lapsen, se tapahtui paljon ennen kuin itse sain jälkikasvua. Jälkiviisaana voin vain todeta, että olisin ehkä tällä kokemuksella toteuttanut stripit eri tavalla. Mutta ne ovat nyt kansissa ja niillä mennään.

Sanoisin, että Villimpi Pohjola muistuttaa nykymuodossaan enemmän sitcom-sarjaa kuin perinteistä sanomalehtisarjakuvaa.

Tenavat ovat pysyneet polvenkorkuisina 50 vuotta. Valmistuvatko ja vanhenevatko Villimmän Pohjolan porukat koskaan?

Niin on tarkoitus, onhan VP pohjimmiltaan nuorten aikuisten kasvutarina. Limboilu kolmenkympin huitteilla on kantava teema, mutta haluaisin seurata hahmojen elämää pidemmälle kuin siihen, että viimeinenkin saa paperit koulusta. En tosin itse ajatellut piirtää tarinaa eläkkeelle asti enkä seurata hahmojenkaan vanhenemista sinne saakka. Minulla oli aiemmin selkeä näkemys siitä, mihin tarina päättyy, mutta oikeastaan ihan viime kuukausina pakka on alkanut hajoilla päässäni ja olen alkanut vaiheilla asian kanssa. Toki toivon, että AL ja lukijat jaksavat olla sarjasta sen verran innoissaan, että saan toteuttaa lopetuksen oman visioni mukaan.

Näetkö strippisarjakuviasi tehdessäsi ne lopullisessa muodossaan kokoelmina?

Kyllä. VP:n stripit saattavat elää ja muuttua todella paljon lehtiversioista. Yleensä editoin dialogia ja jopa yksittäisiä ruutuja albumeja varten. Osan stripeistä kässäröin jopa suoraan kokoelmaa ajatellen eikä niitä edes nähdä lehdessä. Osaa sunnuntaistripeistä en taas käytä lainkaan kokoelmassa. Tietyt vitsit tai tarinan tasot soveltuvat vain jompaankumpaan formaattiin.

JP Ahonen - Perkeros - LE COOL Tampere

Perkeros, joka on KP Alaren ja sinun kertoma kasvutarina metallibändistä, on ilmeisesti menestynyt hyvin ulkomaillakin. Esimerkiksi englantilainen SFX antoi kirjalle täydet viisi tähteä.

Vastaanotto on ollut hyvä, tosin yksi jenkkiarvostelu oli kyllä aivan päinvastainen: ”ärsyttävästi piirretty, henkilöt epäuskottavia”… Arvostelija ei ollut tainnut tavoittaa mitään, mitä halusimme sanoa.

Kirja on nyt julkaistu ranskaksi, englanniksi, saksaksi, italiaksi ja espanjaksi. Ensi vuonna luvassa on pari käännöstä, joista en saa sanoa enempää. Olemme nöyrin mielin liikkeellä ja menestys tuntuu ihan hyvältä, koska pidemmän sarjakuva-albumin tekeminen on ollut tähtäimessäni 13-vuotiaasta saakka.

Perkerosta on tehty tunteella. Sarjakuvan tyylin oli alun perin tarkoitus olla rosoisempi ja räkäisempi, mahdollisesti jopa mustavalkoinen. Mutta tehdessäni kuvakässäriä ja perehtyessäni tarkemmin vuonna 2010 viimeisteltyyn kässäriin tajusin, että Akselin perfektionismi on niin iso tekijä, että piirrosjäljenkin piti kompata sitä. Se tietysti vesitti täysin suunnittelemani aikataulun. Alun perin ajattelin pystyväni tussaamaan ehkä kolme sivua päivässä, mutta sain puserrettua maksimissaan yhden sivun todella pitkää päivää tekemällä.

Meillä on nyt kustannussopimus Perkeroksen jatko-osasta Castermanin kanssa, eli teemme seuraavaa kirjaa Ranska-vetoisesti. Haluamme tehdä toisestakin osasta kirjan, joka on tosissaan mietitty kannesta kanteen, mutta työstäminen on vähän viivästynyt kustantamon toivomusten tähden: he olisivat toivoneet sivumäärän puolittamista, tiukempaa julkaisutahtia, ja niin edelleen. Se ei kuitenkaan tunnu oikealta, ja haluamme jatkaa oman konseptimme mukaan. Perkeros ei ole mikään Asterix.

Tampereella on iso rooli Perkeroksessa.

Jep, olemme molemmat KP:n kanssa täältä kotoisin ja ajattelimme, että kaupunki ansaitsee muutakin kuin manserokkia ja jääkiekkoa… Villimmän Pohjolan tapahtumapaikka on kuvitteellinen, geneerinen yliopistokaupunki, mutta Perkerokseen halusimme kuitenkin realismia, jotta fantasiaelementeillä olisi enemmän kontrastia. Tarinassa on enemmän syvyyttä, kun bändillä on kiertueille lähtiessä jokin konkreettinen paikka, josta ponnistavat.

Murehdinkin jenkkidiilin konkretisoituessa, haluavatko he väkisin lokalisoida tapahtumapaikat. Tuntuu, että valitsimme oikean kustantajan, koska Abramsilla ei missään nimessä haluttu muutoksia.

Esimerkiksi Klubi on hyvin esillä Perkeroksessa. Mistä kaikesta itse diggailet Tampere-skenessä?

No, Tampereen kokoon nähden ravintolatarjonta on loistava. Ihan viime vuosien aikana on tullut monta kovatasoista paikkaa: 4 Vuodenaikaa ja Kattila ovat piristäneet lounastarjontaa ja viime aikoina on tullut koukututtua täysin Kauppahallin Umamiin – aivan mahtava sushimesta! Berthan porukan mestoille ja C:lle täytyy tietysti nostaa hattua. Pub Tuulensuussa ja Telakallakin tapasimme käydä liiankin usein. Myös kahvilakulttuuri on varsin jees.

Klubilla ja Pakkahuoneella esiintyy kovia nimiä. Kävin juuri viime kuussa ihmettelemässä Opethia ja lompsin sen jälkeen kymmenessä minuutissa kotiin. Ajattelin, että onhan tämä fantastinen kaupunki, voin käväistä irrottelemassa ja olen melkein samoin tein kotona!

Kiitos, JP.

Kiinnostuitko JP Ahosen sarjakuvista? Tsekkaa http://jpahonen.com

Comments

Täältä löydät lisää hyvää

sisältöä



Paikka

Hohdokkaassa, mennyttä aikaa henkivässä ravintolassa perinteikkyys on valttia.