Tämän viikon kannessa päästään ihastelemaan Ratinaa kopterikorkeudelta. Kuvan on ottanut valokuvaaja Joonas Leppäviita, joka istahti kanssamme americanolle.
Onnittelut tuoreesta yrittäjyydestä, Joonas. Ymmärsin, että teit aiemmin myyntihommia, mutta veri veti kuvaajaksi. Kuinka pätevöidyit ammattiin?
Olin tosiaan myynnin puolella pitkään töissä. Olen kuitenkin kuvannut kymmenisen vuotta, ja halusin siitä itselleni uran. Opiskelin alkuun Visuaaliviestinnän instituutti VVI:ssä. Sen jälkeen jatkoin opintoja reilun vuoden verran Amsterdamissa Fotoacademiessa. Kyseessä on yksityinen koulu, johon opettajaksi päästäkseen on tehtävä tietty määrä töitä kuvaajana kuukaudessa. Niinpä opetusmateriaaleinakin oli todellisia asiakascaseja.
Kuinka vertailisit kuvauksen opiskelua Tampereella ja Amsterdamissa?
Tampereella ja Suomessa yleensäkin keskitytään tekniikan hiomiseen, ja luoviakin aloja opetetaan monesti hiukan insinööriotteella. Hollannissa pohdittiin enemmän sitä, mikä kuvan perimmäinen viesti on. Harjoituksissa teimmekin paljon erilaisia sarjoja, joilla pyrimme kertomaan tarinaa. Välineinä saattoivat olla vaikka 9 x 12 laakafilmi ja vanhat palkkikamerat, joita raahasimme kaupungilla haastatellessamme ihmisiä. Itse pidin sisällön merkityksen korostamista todella opettavaisena.
Mikä oli mielenkiintoisin harjoitus Fotoacademiessa?
Kaikki keissit olivat kuvitteellisia asiakastöitä, ja mielenkiintoisin niistä oli viikonloppuretki Pohjois-Hollannin saaristoon. Siellä toteutettiin matkailukampanja, joka sisälsi kaikkea mainos- ja tuotekuvista maisemakuviin. Osa siellä tehdyistä harjoitustöistä meni myös oikeaan käyttöön.
Portfoliostasi löytyy kaikkea muoti- ja beautykuvauksista hääkuvauksiin. Mikä on suosikkilajisi?
Editorialia olisi tietysti hauskinta kuvata, mutta pidän kyllä kaikenlaisesta kuvaamisesta. Mieluiten kuvaan ihmisiä, oli kyseessä sitten mainoskuvat tai potretit.
Harrastan vaellusta ja patikointia, joten nautin suuresti myös maisemakuvauksesta. Normaalisti kuvaustilanteet ovat hallittuja ja tilanne on tarkkaan rakennettu, joten on terapeuttista heittäytyä miljöökuvassa luonnon armoille.
Otat myös paljon kuvia Instagramiin. Insta on demokratisoinut kuvaamisen, ja kaikki ovat nyt valokuvaajia. Mitä ajatuksia se herättää?
On hienoa, miten helpoksi kuvien julkaiseminen on nykyään tehty ja jokaisella on mahdollisuus saada kuvansa nähtäville. Instagram onkin suosikkini sosiaalisista medioista, käyttäjät nostavat makeimmat kuvat esiin riippumatta siitä, onko kuvaaja ammattilainen vai ei ja missäpäin maailmaa kuva on otettu. Voisin tämän hetken kuvavirrastani mainita sellaisia mielenkiintoisia seurattavia kuin @k_mao, @pumpkintheraccoon ja @lauri_laukkanen.
Mitä kohteita suosittelisit kuvaamisesta kiinnostuneille lähitienoilla?
Hervantajärven ja Suolijärven luontopolut ovat kivoja paikallisia patikointireittejä, ja niissä riittää myös kuvattavaa. Esimerkiksi oravakuvat Instagramissani on otettu siellä. Oravat ovat niin kesyjä, että tulevat syömään pähkinöitä kädestä. Toinen kiva paikka löytyy Pirkkalan lentokentän takaa, se on lähin paikka, missä voi kuvata tähtiä, koska Tampereen valosaaste jää juuri riittävän kauas eikä alueella ole juurikaan keinovaloa.
Kiitos vinkeistä ja haastattelusta, Joonas!
Joonaksen portfolio löytyy täältä, ja voit seurata häntä myös Instagramissa.
