Tavoitimme rokkimies Joni Ekmanin, joka räimii kitaraa useammassakin kokoonpanossa, vaikka väittääkin olevansa joskus saamaton. Soittohommien lisäksi Ekman pyörittää Fuck Rekords -levymerkkiä (ent. FUCK CD’S), joka siis ei todellakaan julkaise mitään ceedeitä, vaan ehtaa kasettimatskua. Tottahan se on, että kassu mahtuu taskuun paremmin kuin vinyyli.
Teet musiikkia omaa nimeäsi kantavissa kokoonpanoissa, mutta soitat myös muun muassa The Achtungsissa ja Lähtevissä Kaukojunissa. Montako aktiivista kokoonpanoa sinulla on tällä hetkellä?
Noiden mainittujen lisäksi on vielä Juice Normaali. Siinä soitan lähinnä rumpuja, ku en osaa sopivia biisejä tehdä.
Biisisi vaihtelevat tyyliiltään melko paljon. Niistä löytyy muun muassa rokkia, punkkia ja kantria. Onko jotain lajityyppiä, johon et koskisi?
Varmaa joku nu-metal ja vastaavat tyylilajit, mistä en oo ikinä saanu mitään irti.
Ketkä ovat esikuviasi biisintekijöinä, ja mistä saat ideat biiseillesi?
Kaikenlainen 70-luvun rokki maistuu suomirockin ohella tällä hetkellä, ja sieltä ne vaikutteetkin kumpuaa. Ideoita tulee milloin mistäkin. Useimmiten se lähtee siitä, kun kuulen hyvän biisin ja haluan tehdä samanlaisen.
Pyörität Fuck Rekordsia, joka julkaisee omaa musiikkiasi, mutta myös toisten artistien biisejä. Kerro vähän siitä, kuinka se on saanut alkunsa.
Joo, se oli tammikuussa 2011, kun Achtungs julkaisi ekan kasettinsa ja pistin vitsillä kataloginumeroksi FCK-001 ja taakse teksti FUCK CD’S. Sitten tuli tehtyä toinen kasetti jonkun ajan päästä, ja se oli tietty FCK-002. Sitten joku vuosi vierähti ilman julkaisuja, kunnes tein spacerockia sisältäneen Johnny Ekman & U.R.O. -kasetin Lost In Time, josta kaverini Juho innostui ja päätettiin julkaista se yhteisvoimin syksyllä 2012. Sit alettiin jossain vaiheessa julkaisemaan muidenkin juttuja ja hommat pelas aika hyvin. Sit tossa reilu vuosi sitten Juho kyllästy koko hommaan ja tuntu itestä, että olis tyhmää jatkaa samalla nimellä, nii vaihdoin nimen nykyiseen muotoonsa. Julkaisutahti on vähentynyt huomattavasti. Hermohan siinä oli melkein mennä, ku joka viikko oli joku kasetti tulossa eikä olis jaksanu yhtään nähdä mitään sen eteen. Oon kuitenki aika saamaton joskus.
Miksi julkaiset musiikkia kasetteina? Mikä kasettiformaatissa viehättää?
Siks koska kukaan ei osta CD-r:iä, hehe. Mut onhan tossa hyviäkin puolia: halpa tehdä ja myydä ja mahtuu keikoilla käyvän ihmisen taskuun paremmin kuin LP tai CD.
Mikä Tampereella on parasta juuri nyt?
Siivet, Hemmo Raunio, Jukka, Ganes-näyttely ja tät’s it.
Kiitos, Joni!
