Janne Laurila on vahvasti mukana Tampereen musiikkitouhuissa. Omien projektiensa lisäksi hän vastaa Telakan ohjelmatarjonnasta ja on myös yksi Säv/San-festivaalin järjestäjistä. Janne kertoi LE COOLille mielipiteensä Tampereen musiikkiskenestä sekä sen, millaista matskua sitten syntyy, kun hän saa käsiinsä uuden läppärin.
Telakka täyttää 20 vuotta, ja olet itsekin siellä hommissa. Millainen merkitys Telakalla on mielestäsi ollut Tampereen kulttuuritarjonnalle?
2016 on tosiaan Telakan juhlavuosi. Oon vastannut Telakan ohjelmatarjonnasta kymmenen vuotta, joten olen ehkä jäävi sanomaan, mutta sanon kuitenkin, että kyllähän tällaisten virtaviivaisten konseptien ja kovien arvojen aikana Telakan luova linjattomuus tuntuu varsinaiselta mahdollisuuksien keitaalta. Telakka on omalta osaltaan mahdollistamassa monipuolista kulttuuritoimintaa. Tässä haluan nostaa myös teatterin uraa uurtavan toiminnan esiin. Vaikka Telakka onkin liikeyritys, on toiminnan eetos vahvasti kulttuurimyönteinen. Itse asiassa silloin, kun mut palkattiin tuohon ohjelmavastaavan toimeen, oli yhtenä “vaatimuksena” tuoda esiin myös pientä, mielenkiintoista ja poikkeuksellista.
Mitä olet mieltä Tampereen tämän hetken musaskenestä?
Monipuolista ja eläväistä on. Totuushan on, että vaikka musiikkibisneksellä menee huonosti, musiikilla menee paremmin kuin koskaan. Erityisen iloinen olen siitä, että Tampereella on todella paljon omaehtoisesti musiikkia tekevää porukkaa, kuten Nicolas Kivilinna, Mara Balls, Guggenheim-Projektz, Jukka Nousiaisen jutut, lukuisat räppi- ja punkkihommat jne. jne. Tampereen etu on myös siinä, että kaupunki on riittävän iso monipuoliseen musatouhuiluun, mutta riittävän pieni, että eri musiikkityylien välillä tapahtuu jatkuvaa “ristipölyttämistä”. Tämä on mielestäni tilanne, josta syntyy omalaatuista ja aikaa kestävää musiikkia.
Entä mitä mieltä olet nykymusiikista yleensä?
No jos ei puhuta radiomusiikista, niin kyllähän paljon tulee mahtavaa musiikkia koko ajan. Räppipuolelta olen kenties eniten innoissani Jyväskylän mestareista Are ja Kriso K, elektronisen popin puolella on Cityman ja The Hearing, lauluntekijöistä odotan aina innolla esim. Nicolas Kivilinnan, Pekko Käpin, Iisan ja Aino Vennan tekemisiä, puhumattakaan suursuosikistani Yonasta. Toukokuussa tulee Leinosen Villen ja jazz-yhtye Mopon levy, se on varmasti kova. Talmud Beachilta tuli just uus, Räjäyttäjiltä tulee keväällä uutta musaa, kuin myös Mara Ballsilta. Tampon viimeisin albumi Vaiston varassa on puhdasta kultaa. Ja niin edelleen, ja niin edelleen… Viittaan edelliseen vastaukseeni, bisnes pykii, mutta luovuus kukkii!
SÄV/SAN festivaali järjestetään Telakalla nyt kolmatta kertaa. Kuinka se on saanut alkunsa, ja mikä on sinun roolisi festarissa?
Säv/San syntyi jännästi, sillä järjestin Telakan Soolofestivaali-nimistä tapahtumaa vuodesta 2006 yhdessä Jam ry:n kanssa. Se oli yksipäiväinen tapahtuma, jossa nimensä mukaisesti oli sooloesiintyjiä. Kesällä 2012 olin Pariisissa Ville Leinosen, Pekko Käpin ja Lari Aaltosen kanssa eräässä design-tapahtumassa soittamassa ja sekoilemassa. Siellä Lari & Pekko alkoivat puhua haaveestaan järjestää lauluntekijätapahtumaa. Pienen tuumailun jälkeen päädyimme ratkaisuun, jossa Soolofestivaali lakkasi olemasta ja sen korvasi laajempi kaksipäiväinen Säv/San. Samalla yhteistyökumppaniksi vaihtui Kulttuuriosuuskunta Uulu. Säv/San on keskittyneempi nimenomaan lauluntekijyyteen. Roolini tapahtumassa on ohjelman suunnittelu ja sen sellainen. Käytännössä tapahtuman ytimessä on kaksi henkilöä, minä ja Lari Aaltonen.
Sinä ja Tuhlaajapojat olette aktivoituneet äänityshommissa. Millaista materiaalia on luvassa ja koska sitä pääsee kuulemaan?
Olemme tosiaan tehneet seuraavaa levyämme sykäyksittäin jo yli kaksi vuotta. Edellinen levymme oli sellainen Agents-henkinen kitarayhtyelevy, missä soitimme työväentalon buffetissa biisit käytännössä sellaisenaan sisään. Tämä Iisakin kirkko on niveltyneempi ja vahvasti laulullinen, ja itse olen hakenut innoitusta sellaisista asioista kuin Gainsbourgin 60-luvun jazzillisemmat levyt, Yonan ihanan eklektinen tuotanto, J. Karjalaisen 80-luvun tuotanto, Ry Cooderin 70-luvun levyt ja Townes Van Zandtin kantrifolk. Tietysti nämä ovat vain omia innoituksiani, minulla on onni soittaa yhtyeessä, jossa jokainen soittaja tuo kokonaisuuteen enemmän kuin olisin itse osannut kuvitella. Tärkeimpänä muutoksena aiempaan lienee Sami Sippolan tulo ryhmäämme, hänen saksofoninsa ja kosketinsoittimensa ovat ns. “game changer” yhtyeemme soundissa. Levyn olisi tarkoitus ilmestyä syksyllä.
Oletko siirtynyt pysyvästi suomenkielisen musiikin tekemiseen vai kuullanko sinulta vielä joskus myös englanninkielisiä lauluja?
Kyllä nyt tuntuu, että suomeksi mennään jatkossakin. Tosin olen lähiaikoina äänittämässä rakkaan ystäväni Sillin kanssa kappaletta eräälle David Bowie-tribuuttikasetille, ja sehän tulee tietty englanniksi. Olemme tekemässä tulevaisuudessa Sillin kanssa myös “soololevyäni”, toisin sanoen musaa, jossa ei ole Tuhlaajapojat soittamassa, mutta tääkin tulee varmaan suomeksi. Englanti saattaa tulla kuvioihin, jahka saan ostettua uuden läppärin. Ajatukseni oli nimittäin hankkia siihen joku säpäkkä äänitysohjelma, ja ruveta tekemään omanlaistani elektronista r&b-kamaa! Suunnitelmia pitää aina olla.
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Kiitos, Janne, jäämme odottamaan uutta aluevaltaustasi musiikin saralla!
Säv/San-festivaali järjestetään 1.–2.4. Kulttuuritalo Telakalla. Lue lisää täältä.
Kuva: Laura Laurila
