Kuvataiteilija Jaakko Mattilan teoksia on ollut esillä ympäri maailmaa, ja tällä hetkellä hänen 3D-akvarellejaan pääsee ihailemaan Finlayson Art Areassa. Lontoossa ison osan aikuisikäänsä viettänyt Jaakko asuu Helsingissä, mutta Tampere on hänelle tuttu työn puolesta jo lähes kymmenen vuoden ajalta. Mikä miestä inspiroi ja millaisena Tampere näyttäytyy helsinkiläiselle?
Moi, Jaakko! Kuinka olet päätynyt taiteilijan uralle?
Oikeastaan tekemisen kautta. Pyrin opiskelemaan graafista suunnittelua Englantiin ja Suomeen, mutta en päässyt yhteenkään kouluun sisälle. The Surrey Institute of Art & Design -koulu Epsomissa tarjosi vuoden alustavaa kurssia, josta oli ‘guaranteed entry’ yliopistoon, mikäli läpäisee kurssit. Ajattelin, että kyllähän vuosi menee Englannissakin (en ollut koskaan edes käynyt siellä). Kahden viikon jälkeen tajusin, että en ikinä halua mennä opiskelemaan tietokoneen käyttöä yliopistoon. Samaan aikaan kiinnostuin valtavasti kuvataiteista, maalaamisesta ja piirustuksesta, joita olin harrastanut aiemminkin. Näin monta tajunnan räjäyttävää näyttelyä Lontoossa (mm. Sensation Royal Academyssa ja Jackson Pollockin retrospektiivi Tatessa) ja rakastuin maalaamiseen. Sillä polulla olen edelleen. En koskaan ole haaveillut taiteilijan urasta, ja yritän edelleen pitää yllä samaa vapautta, mitä maalaus ja taide minulle merkitsee.
Teet taidetta erilaisille alustoille muun muassa vesiväreillä ja öljyväreillä. Miten valikoit kuhunkin projektiin käyttämäsi materiaalit ja tekniikat?
Kaikki materiaalit ovat kiinnostavia, ja niissä on ominaispiirteitä, joita haluan maksimoida teoksissani. Olen tehnyt myös yhteisötaideprojekteja, joista viimeisin on Pylväsvuo Ylivieskassa. Projektit itsessään määrittelevät materiaalit ja päinvastoin. Alkydeissä pidän suuresti käyttämäni maalimerkin (Hempelin Hempaline) pinnasta ja siitä, että se kuivuu todella hitaasti ja muodostaa mikrokosmisia maailmoja pintoihin, joita voi tarkastella vaikka mikroskoopilla. Akvarelleilla pidän sävyistä, jotka ovat todella lähellä valkoista, joissain teoksissa on jotain näkyvissä vasta kuuden kerroksen jälkeen. Kaikkia teoksia yhdistää väripalettini, jossa on melkein aina koko spektrin kirjo. Se on taas filosofinen valinta – valossa on läsnä kaikki värit. Kun ihminen katsoo mihin vain, voi nähdä kaikkia sävyjä.
Mikä sinua inspiroi?
Tietoisuus ja sen rajat. Ihminen ei voi käsittää maailmankaikkeuden suuruutta tai pienuutta. Aistimamme maailma perustuu pitkälti aivojen muodostamiin illuusioihin. Olen teoksieni kautta kohdannut ihmisen värinäön rajat (näkyvä valo rajoittuu tietyille energian aallonpituuksille). Pidän kalastuksesta ja tiededokumenteista. Kuuntelen myös paljon musiikkia, ja ennen opiskelemaan lähtöä työskentelin täyspäiväisesti DJ:nä Oulussa. Sittemmin olen soitellut harvakseltaan.
Mitä haluat taiteellasi sanoa?
En mitään. En usko, että pystyn muodostamaan niin fiksuja ajatuksia, mitä minä tai yhteiskunta haluaisi nostaa jalustalle. En pyri julkisuuteen, ja sanon kaikille taiteeseeni liittymättömille jutuille ei. Teoksissani näkyy kuitenkin ajattelua, minkä toivon mahdollisimman monen löytävän. Pidän primitiivisestä ilmaisusta, joka ei ole kulttuurisidonnaista.
Olet mukana elokuun loppupuolelle jatkuvassa näyttelyssä Finlaysonilla. Kerro vähän siitä. Mitä sinulta siellä nähdään?
On ilo olla mukana toista kertaa järjestettävässä Finlayson Art Areassa. Olen osa 3D-ryhmää, johon kuuluvat lisäkseni Einari Hyvönen ja J-P Metsävainio. Minulta esillä on akvarellejä, jotka ovat anaglyfisiä puna-syaani 3D -tekniikalla toteutettuja = maalauksissa on tilallinen illuusio, joka paljastuu käyttämällä puna-sini-laseja. Näyttely on vallannut monia mielenkiintoisia tiloja vanhassa tehdasmilijöössä.
Miten sinä helsinkiläisenä näet Tampereen? Mikä täällä on mielestäsi parasta?
Olen alunperin kotoisin Oulusta ja asunut Lontoossa ison osan aikuisikääni. Tampere on todella mukava kaupunki ja tamperelaiset ihmiset ovat lunkia porukkaa. Tampere on ollut minulle tuttu työn puolesta vuodesta 2008, jolloin aloitin yhteistyöni Grafiikanpaja Himmelblaun kanssa. Rakastan Kauppahallia, josta saa muun muassa Suomen parasta kalakeittoa. Ravintoloita, joista pidän on paljon, muun muassa Veijon Kokkitykki ja Cafe Pispala. Pispalanharju ja Pyynikki ovat upeaa kävelymaastoa. Kerron ylpeänä ihmisille Sara Hildénin Taidemuseosta, jonka kokoelmissa on pääosa julkisiin kokoelmiin päätyneistä teoksistani. Hildénillä on upea näyttelypolitiikka ja kansainvälinen taso.
Kiitos, Jaakko!
Jaakon teoksia voi nähdä Finlayson Art Areassa 28.8. saakka. Lue lisää täältä.
Kuva: Iso Värinä 2015 akvatinta, ed 30, 50×50 cm
