Hanna Oinosesta tuli kuvataiteilija, kun hän eksyi matkalla haaveammattiinsa. Hänen pakkomielteinen näyttelynsä Obsessions on parasta aikaa esillä Galleria Rajatilassa.
Moi, Hanna! Kerro vähän itsestäsi. Miten sinusta on tullut taiteilija?
Lapsena piirsin koko ajan, mutta kuvataiteilijuus ei koskaan kuulunut urasuunnitelmiini. Haaveilin graafisen suunnittelijan (julisteet!) ammatista ja taitojani kartuttaakseni hain taidekouluun. Sitten vain eksyin matkalla. Enkä pitkään aikaan edes hoksannut, että niin oli käynyt.
Millainen taiteilija olet? Mikä sinua inspiroi?
Juuri nyt tulee ensimmäisenä mieleen että hidas enkä ollenkaan spontaani. Käytän teoksissani monenlaisia tekniikoita. Minulle on tärkeää löytää kulloiseenkin teokseen ”juuri oikea” materiaali / tekotapa. Kokeilut ovat osa työskentelyäni, ja löytymiseen menee aikaa. Tällä hetkellä minua inspiroivat erilaiset tilat, kaupunkitilan yksityiskohdat ja kasvimateriaali.
Portfoliostasi näkyy, että olet vuosien varrella käyttänyt töissäsi hyvin monenlaisia materiaaleja ja tekniikoita – olet muun muassa tehnyt kuviokudoksia ja hyödyntänyt teoksissasi ledivaloja, sanoja sekä valojen ja varjojen vuorottelua. Mistä ideat kumpuavat?
Ideat kehittyvät pikku hiljaa. Lähtökohtana voi olla jokin ihan pieni juttu, joka on jäänyt jotenkin mieleen hiertämään. Kyseisen varjoteoksen pohjana olivat vuosien varrella kertyneet paperilaput, unohtuneiden ihmisten puhelinnumerot. Olen käyttänyt useissa teoksissa omaan henkilöhistoriaani liittyvää materiaalia.
Näyttelysi Obsessions on parhaillaan esillä Galleria Rajatilassa. Millainen näyttely se on? Millaisia pakkomielteitä siihen liittyy?
No, ei ehkä kovin hilpeä. Luulen, että ajan henki on vaikuttanut joidenkin teosten synnyn taustalla. Näyttelyn suunnittelussa otin gallerian tilalliset erityispiirteet huomioon, mikä toivottavasti näkyy lopputuloksessa. Matskuja ja tekniikoita ovat mm. kuihtuneet kukkakimput ja ristipisto. Pakkomielteet liittyvät aiheisiin, joista en pääse irti: paikkoihin, karttoihin, jyrättyihin alueisiin, muistamisen teemoihin.
Kertoisitko jotain kansikuvaksemme valikoituneesta työstäsi?
“Anteeksi” on Rajatilan mustan kellaritilan seinille levittäytyvä, lasipisaroista koostuva tilallinen teos. Sen koostamiseen meni muutama hetki ja muutama naula. Materiaalin hankinta oli oma lukunsa – suuret kirkkaat sileät lasipisarat tuntuivat olevan loppu koko maailmasta.
Kerro vielä lopuksi, mikä on Tampereella parasta juuri nyt.
Syksyiset puistot ja improkurssit!
Kiitos, Hanna!
Hannan näyttely Obsessions on esillä Galleria Rajatilassa marraskuun ensimmäiseen päivään asti. Verkossa Hannan töihin voi tutustua täällä: http://www.artti.net/hanna.oinonen/
