Brewcats on tamperelainen kolmen mimmin ryhmä, joka tekee käsityöoluita rakkaudella ja mustalaispanimoperiaatteella. Tytöt ovat panneet ensimmäisen oman oluensa tuotantoon, ja sitä päästään maistelemaan ihan näillä näppäimillä.
Moi, Brewcats! Keitä te olette? Miten olette päätyneet tekemään olutta yhdessä?
Ryhmään kuuluvat Laura ”Mama Beer”, joka on Tytötkin panee -idean äiti, Linda, joka on sahtipitäjän kasvatti ja nukkunut jo pienenä päivänokosensa sahtimallassäkkien päällä ja hakenut näin tuntumaa tuleviin panohommiin, sekä Anette, joka on Australiassa syntynyt kosmopoliitti. Anette ja Linda eivät tunteneet toisiaan ennen panohommia, mutta Lauralla oli semmoinen fiilis, että tällä porukalla tulisi olemaan hauskaa yhdessä – ja niinhän siinä sitten kävikin.
Mikä oluessa teitä kiehtoo, ja miksi haluatte tehdä sitä itse?
Olut on erittäin monipuolinen juoma, mahdollisuuksia on lukemattomia. Oluen paneminen on mukavaa touhua, siinä mieli lepää, ja mikä olisi parempaa kuin juoda itse pantua olutta, joka on tehty hyvistä raaka-aineista, hyvällä fiiliksellä ja hyvällä porukalla.
Ensimmäinen oluenne, Crimson India Red Ale, meni tuotantoon tammikuussa. Millainen se on, ja mistä sitä saa Tampereella?
Crimson IRA on punertava, pikkaisen rapsakka India Red Ale, jossa on kuitenkin hyvin täyteläinen mallaspohja, eli humalointi ei hyökkää läpi mitenkään liikaa. Oluen launching-bileet pidetään 19.2. Huurteessa, ja 20.2. sitä saa sitten myydä muissakin ravintoloissa. Tampereelle sitä tulee myyntiin Huurteeseen, Ukkometsoon, Kaijakkaan, Maja/Taloon, Gloriaan, IHKUun ja Tuoppiin.
Millaisia vaiheita sen kehittämiseen liittyi? Oliko kehitysprosessi pitkä?
Olutta kehiteltiin pari kuukautta viime syksynä. Ensin tuli idea väristä, koska halusimme mukaan vähän jotain naisellista, mutta ei kuitenkaan liikaa. Halusimme myös, että oluessa on jenkkihumalointia ja että siinä olisi miellyttävä, vähän hedelmäinen tuoksu. Päädyimme tekemään India Red Alen. Tämä on nyt pikkaisen punertava, josta sitten keksittiin myös nimi Crimson. Sitten alettiin miettiä hyvää IRA-reseptiä ja tehtiin monta eri koekeittoa. Koekeitto numero 3 oli paras, ja se pistettiin sitten tuotantoon.
Millainen on tamperelainen olut- / oluenpanoskene?
Tampere on ehdottomasti Suomen paras olutkaupunki! Täällä on erittäin paljon hyviä olutravintoloita, joissa on laadukkaat käsityöolutvalikoimat – ja mikä parasta, monesta saa myös todella hyvää ruokaa. Oluenharrastajat / -panijat ovat todella joviaalia porukkaa, on ollut ihan huippua tutustua kaikkiin uusiin ihmisiin, joita alalla liikkuu. Rento meininki.
Millaisia vinkkejä antaisitte heille, jotka haluavat kokeilla oluen panemista itse? Mistä pitää lähteä liikkeelle?
Rohkeasti vain kokeilemaan. Tarvikkeita saa helposti tilattua netistä, ja Pirkanmaallakin on hyvä kotipanotarvikkeita myyvä liike Brewcat. Netistä kannattaa myös katsoa vähän panovideoita, esim. basic brewing -videot. Niistä saa hyvää opastusta itse panemiseen, ja useissa on myös hyviä reseptejä. Toki on olemassa myös läjä hyviä kirjoja, joiden avulla on helppoa päästä alkuun.
Meinaatteko lopettaa muut hommat ja ryhtyä täyspäiväisiksi olutmestareiksi? Millaiset tulevaisuudensuunnitelmat teillä on?
Laura lopetti päivätyönsä viime joulukuussa ja keskittyy nyt yrityksen pyörittämiseen ja panemiseen. Linda ja Anette tekevät vielä muutakin panemisen ohessa. Tavoitteena on panna paljon laadukasta olutta ja pitää hauskaa siinä sivussa ja tehdä kaikkia siistejä juttuja ja käydä myös vähän ulkomailla haistelemassa boogieta. Me halutaan levittää käsityöoluiden ilosanomaa vähän laajemmalle porukalle ja yrittää saada jengiä heräämään siihen, että kannattaa välillä valita kaupasta jotain muutakin kuin perusbulkkilageria ja maistella rohkeasti erityylisiä käsityöolusia. Erilaisia oluita on niin valtavasti, että varmasti kaikille löytyy se oma suosikki – niillekin, jotka eivät olutta yleensä juo.
Kiitos, Brewcats! Onnea panemiseen!
Tytötkin panee -projektin ensimmäinen olut lanseerataan Huurteessa 19.2. Tilaisuus on kaikille avoin.
Kuvat: Jose Ahonen
