Mediataiteilija Azar Saiyar vaihtoi lapsuuden haaveammattinsa, kirjailijan, sanattomaan ilmaisuun. Ihminen kykyineen ja kyvyttömyyksiin kiinnostaa taiteilijaa, ja juuri nyt voit nähdä hänen mielenkiintoisen, vasenkätisyyttä luotaavan videoteoksensa Galleria Rajatilassa.
Moi, Azar! Olet elokuvantekijä ja mediataiteilija. Miten sinusta on tullut sellainen?
Moi! Lyhyt vastaus tähän kysymykseen on, että tekemällä. Toisaalta olen tehnyt paljon muutakin – eli mun polku ei ole ollut mitenkään suora. Olen muun muassa toiminut erilaisissa järjestöissä, suunnitellut julisteita ja esitteitä, tehnyt elokuvakasvatusta, hallinnollisia töitä, hoitanut lapsia sekä toteuttanut festareita ja muita tapahtumia. Välillä olen tehnyt asioita puhtaasti omista kiinnostuksista käsin, välillä siksi, että pitää tehdä palkkatöitä. Koen taiteen tekemisen yhdeksi mielekkääksi tavaksi toimia tässä maailmassa. Siksi olen jatkanut sen tekemistä. Lapsena ajattelin, että haluan kirjailijaksi. Myöhemmin kiinnostuin ilmaisusta ilman sanoja.
Millaiset aiheet sinua innostavat ja miksi?
Olen kiinnostunut ihmisen ja maailman kuvaamisesta aika laajasti – muun muassa eleistä, kielestä, kaupallisista kuvastoista, identiteetin rakentumisesta, kuvien kierrättämisestä, musiikista, robotiikasta, nukeista, ihmisten ja eläinten oikeuksista, historiasta. Toistuvasti minua hämmentää ihmisen kyky ja samanaikainen kyvyttömyys vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäröivään maailmaan. Sitä kautta olen kiinnostunut myös kasvatuksesta. Millaisiksi ihmisiksi me kasvamme, kasvatamme ja meitä kasvatetaan. Kuinka paljon siirrämme sellaisia asioita sukupolvelta toiselle, joita emme ollenkaan halua siirtää, jos asiaa pysähdymme miettimään. Tällaiset kysymykset innostavat minua ja saavat toimimaan.
Mielenkiintoisesti vasenkätisyyteen paneutuva ja samalla yleisesti kehollista muottiin sopimattomuutta sivuava videoteoksesi History Bleeds Under Your Fingernails on esillä Galleria Rajatilassa 14.2. asti. Kerro vähän lisää työstä, sen synnystä ja aihepiiristä. Mistä idea juuri vasenkätisyyteen ja siihen suhtautumiseen lähti?
Vielä 1900-luvulla vasenkätisyyttä pyrittiin kitkemään pois lapsista. Uskottiin, että vasemman käden käyttö johtaa rikollisuuteen, tyhmyyteen, moraaliseen rappioon. Väärää kättä käyttäviä rangaistiin. Käsien käyttöä estettiin erilaisin laittein. Näin tapahtui eri puolilla maailmaa, myös Suomessa. Tämä historia kiinnosti minua ja luin yhtenä syksynä kirjoja aiheesta.
Mulla on myös henkilökohtainen suhde vasenkätisyyden historiaan. Mun isä pakotettiin Iranissa lapsena oikeakätiseksi. Se vaikutti varmasti siihen, että aloin perehtyä aiheeseen, mutta omakohtaisuus ei kuitenkaan ollut syy, miksi halusin tehdä aiheesta teoksen.
Vasenkätisyyden historiassa mua kiinnostaa se, kuinka tietyssä hetkessä normaalilta ja jopa tutkimustulosten valossa tarpeelliselta näyttävät kasvatukselliset toimenpiteet (kuten vasemman käden käytön estäminen) näyttäytyvät toisessa ajassa julmina ja älyttöminä. Samalla kuitenkin osa tuosta historiasta on edelleen läsnä meissä – esimerkiksi kielessä ja eleissä. Ajattelen, että vasemman käden historian kautta voi puhua laajemmin ryhmään sopimattomien korjaamisen kulttuurista sekä ennakkoluulojen kyvystä sinnitellä ihmisten tavoissa ja ajattelussa vielä pitkään sen jälkeen, kun ne on osoitettu vääriksi.
Elokuva tehtiin yhdessä työryhmän kanssa, johon kuuluivat Joonas Kiviharju, Kimmo Modig, Jari Suominen ja Dunja Saiyar.
Kerro jotain kansikuvaksemme valikoituneesta työstäsi.
Otin valokuvan silloin, kun aloin tehdä edellistä teostani – television mainoskuvista rakentuvaa kollaasielokuvaa nimeltä Primus tempus. Valokuvasta tulikin teoksen ”mainoskuva”. Teosta varten keräsin talteen kahden vuoden ajan parhaaseen katseluaikaan näytettäviä televisiomainoksia. Kyseessä olivat siis näiden päivien kalleimmat sekunnit. Halusin tutkia, mitä kaupallisista, voimakkaista, tunnereaktioon pyrkivistä kuvista jää jäljelle, kun myytävä tuote poistuu ja päädymme katsomaan taitavasti rakennettua eleiden toistoa. Mistä mainoskuvien jatkumo kertoo ilman yhteyttä myytävään tuotteeseen?
Mitä sinulla on tällä hetkellä työn alla? Entä suunnitelmissa tulevaisuudessa?
Juuri tällä hetkellä työstämme Galleria Huudon taiteilijoiden yhteistä Yksiö-näyttelyä, joka avautuu helmikuussa Huuto Jätkäsaareen, Helsinkiin, ja matkaa sieltä Tukholmaan Supermarket-taidemessuille. Minulta Yksiöön tulee video nimeltä a glass of tea. Sitä kuvaamme parhaillaan.
Lähitulevaisuudessa teen taidetta ja elokuvakasvatusta. Seuraava näyttely, jonne teen uusia töitä avautuu toukokuun lopussa Galleria Lapinlahteen.
Lopuksi vielä: asut ja työskentelet Helsingissä, mutta millaisena Tampere sinulle näyttäytyy?
Käyn Tampereella useasti vuodessa – sukulaisten luona ja Filkkareilla esimerkiksi. Tampere on kaunis kaupunki. Suosikkiasioitani ovat muun muassa koski, kahvilat, isot järvet, Niagara ja Vapriikki. Tampere oli mummini lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunki. Ensimmäinen Tampere-muistoni on mummin kanssa kaksin tänne tehty matka, jossa katseltiin sellaisten kivitalojen seiniin, joissa mummi oli joskus asunut. Se oli itse asiassa tosi kivaa, sillä vuonna 1913 syntynyt mummini oli hyvä tarinankertoja ja teki kaupungin ja sen historian minulle eläväksi.
Kiitos, Azar!
History Bleeds Under Your Fingernails Galleria Rajatilassa 28.1.–14.2. Azarin muihin töihin voit tutustua taiteilijan kotisivuilla.
