Järvenpäässä elämänsä ensimmäiset 21 vuotta asunut Arsi Keva päätyi erinäisten vaiheiden tuloksena Tampereen Ammattikorkeakouluun opiskelemaan kuvataidetta. Koko elämänsä skeittilautaillut, Arsi Fennicanakin tunnettu taiteilija päättää juuri kolmatta lukuvuottaan ja on työharjoittelussa Sami Sänpäkkilän kuvausassistenttina. Ammattiinsa hän valmistuu vuoden päästä. Tähän mennessä Arsi on kuitenkin jo ehtinyt tehdä kaikenlaista, muun muassa hermostuttaa Otavamedian Suosikki-fanzinellaan.
Moi, Arsi! Olet tehnyt taidetta myös nimellä Arsi Fennica. Kuinka Arsi Fennica ja Arsi Keva eroavat toisistaan
Kuvataideopintojeni alkuvaiheessa olin eräässä tapahtumassa DJ:nä nimellä Arsi Fennica. Sittemmin siitä kuitenkin tuli taiteilijanimeni. Kuvataide on hyvin henkilökeskeinen ala, ja ajattelin ihmisten keskittyvän enemmän itse teoksiin, jos tekijä pysyy edes jossain määrin anonyyminä. Taiteilijanimi saattaa myös helpottaa pitämään työn ja vapaa-ajan erillään toisistaan. Ehkä lähinnä tämänkaltaisista syistä olen toistaiseksi pitänyt hyvänä ideana jatkaa Arsi Fennica -nimen käyttöä kuvataiteeseen liittyvien projektieni parissa. Jaan itse asiassa myös kuvataidepalkintoa, jonka nimi on Arsi Fennica.
Kerro vähän taiteestasi. Miten kuvailisit sitä?
Omassa taiteellisessa työskentelyssäni kokeilen erilaisia työskentelytapoja ja välineitä, mutta teosten aiheet ovat usein samankaltaisia. Teokseni kommentoivat arkipäiväisiä kysymyksiä olemassaolosta, etiikasta ja yhteiskunnasta. Kulutusyhteiskunta ja kapitalistisen talousjärjestelmän ’’lieveilmiöt’’ ovat usein teosten aiheiden keskiössä.
Taiteellinen työskentelyni tähtää kirkkaista ajatuksista muodostuneisiin selkeisiin kokonaisuuksiin. Mikäli teos onnistuu herättämään ajatuksia ja keskustelua kokijoiden keskuudessa, koen työni onnistuneeksi. Yksi taiteellisen työskentelyn palkitsevimmista puolista on, kun havaitsee omien töidensä herättävän yleisössä ajatuksia ja keskustelua esimerkiksi näyttelytilassa.
Pyrin välttämään sitä, että kuvataiteeni olisi pelkkää esteettistä pintaa ja sisällötöntä sisustuselementtiä osana ylitsevuotavaa, turruttavaa visuaalista tulvaa.
Teit taannoin Kaija Papun kanssa Suosikki-fanzinen, mikä hermostutti Otavamedian. Kerro vähän siitä. Mistä idea sai alkunsa?
Halusimme tehdä lehden, joka käsittelisi itseämme kiinnostavia aiheita. Yksi motivoiva tekijä oli myös tärkeäksi kokemamme tiedon jakaminen. Lehdessä käsiteltiin esimerkiksi suostumuksellista seksiä ja saamelaisten kohtelua yhteiskunnassamme. Ostin Nokian kirpputorilta 20 eurolla vanhan kopiokoneen, jolla lehdet kopioitiin. Ihmiset olivat varsin kiinnostuneita, kunnes Otavamedia painosti meitä vetämään lehtemme myynnistä.
Mitä lehdelle kuuluu nyt?
Haluan välttää Otavamedian yhteydenottoja, enkä valitettavasti voi siksi kertoa tässä sen enempää aiheesta.
Mikä sinua inspiroi taiteilijana?
Aikaamme kiinnittyneet yhteiskunnalliset ja sosiaaliset ilmiöt toimivat innoittajana taiteelliseen työskentelyyni. Suomessa runnotaan läpi juuri nyt erityisen lyhytnäköistä oikeistolaista politiikkaa, joka murentaa koulutusjärjestelmän pyrkien eriarvoistamaan yhteiskuntaa sen ensimmäisistä askeleista lähtien. Kuvataide on itselleni luontevin keino osallistua aktiivisena toimijana yhteiskunnalliseen toimintaan. Taide toimii yleensä yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä tai ylläpitäjänä. Tuntuu erikoiselta sanoa, että yhteiskunnan epäkohdat inspiroivat minua taiteilijana. Silti, mikäli ympäröivässä yhteiskunnassa ja politiikassa ei olisi mitään keskustelua kirvoittavaa, olisi kuvataiteilijan rooli varmasti varsin erilainen.
Teokset, jotka paljastavat jotakin ihmisyydestä ja maailmasta, inspiroivat. Viime aikojen esimerkkejä sellaisista ovat vaikkapa Pilvi Takalan teos Näkymätön ystävä ja Mältinrannassa hiljattain esillä ollut Sanni Weckmanin teos Hillevi. Kummatkin olivat erittäin voimakkaita, liikuttavia kokemuksia, joista jäi pitkään kestänyt inspiroiva positiivinen tunne.
Mitä sinulla on työn alla tällä hetkellä, ja missä taidettasi pääsee näkemään seuraavaksi?
Todennäköisesti seuraavaksi taidettani nähdään kuvataiteilijaystävieni Matti Sumarin ja Julia Selinin galleriassa Ruotsin Malmössä kesäkuun alussa. Työn alla oleva teos on TTIP-teemansa vuoksi ajankohtainen. Loukkasin vasemman polveni melko vakavasti hiljattaisessa skeittitapaturmassa. Polvileikkauksen ajankohta osuu hyvin lähelle kuun vaihteeseen sijoittuvan Malmön matkani kanssa. Toivottavasti polviongelmat eivät aiheuta muutoksia reissuun sisältyviin suunnitelmiin.
Maalaan syksyllä Tampereen Ravintola 931:ssä järjestettävää, aikamme ikoneita käsittelevää taidenäyttelyäni varten. Olen työharjoittelussa kuvataiteilija Sami Sänpäkkilän kuvaus-assistenttina. Teen myös erinäisiä pieniä graafisen suunnittelun tilaustöitä esimerkiksi Tikari Skateboardsille, Roots Cultural Movementille, Arwi Lindin Helmi-Levyille ja Fredrik Lavikin Afro7-levymerkille. Lisäksi pyöritän omaa Ultraääni-levymerkkiäni. Seuraavaksi on luvassa julkaisut Keijolta ja The Space Ladylta.
Mikä Tampereella on parasta juuri nyt?
Nekalan kirjaston lainattava kanootti, Puutarhakadun Alanya Oriental Market ja Anna Kuutsa!
Kiitos, Arsi!
Tutustu Arsin levymerkkiin täällä.
Kuva: Jade Vesto
