Kansanmusiikkiin teini-iässä hurahtanut Anne-Mari Kivimäki tunnetaan muun muassa duo Puhdista, Hehkumo-yhtyeestä ja Juurikadun orkesterista. Elokuun puolessa välissä taiteellista tohtorintutkintoa Sibelius-Akatemiaan työstävä Anne-Mari leiriytyy Perinnelaboratorionsa kanssa Helsingin Musiikkitalon ala-aulaan ja pistää kollegojensa kanssa pystyyn viikon mittaisen festivaalin. Mitä kaikkea teltassa nähdään, ja mitä on karjalainen haitaritekno?
Moi, Anne-Mari! Teet parhaillaan taiteellista tohtorintutkintoa otsikolla Suistamo – Perinnelaboratorio. Kuinka olet päätynyt aiheen pariin?
Opiskelin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla musiikin maisteriksi 1995–2003. Kansanmusiikin osastolla opiskeluun kuuluu isona osana arkistojen penkominen, kuuntelu ja analysointi. Kuulin 1998 karjalaista haitarinsoittoa, ristakondraa, ripaskaa, maanitusta. Se oli sitä samaa musiikkia, jota kanteleilla ja jouhikoilla oli aikoinaan soitettu ennen kuin polkat ja valssit valtasivat tanssilattiat. En tiennyt, että sellaista soitettiin myös haitareilla.
Kiinnostuin samalla myös arkistonauhalla esiintyvästä haitarinsoittajasta Ilja Kotikalliosta (1894–1961), joka ennen sotia oli asunut Suistamolla, ja hänen evakkomatkansa päätyi Lapualle Ruhankylään. Hän soitti arkistonauhalla “karmuunia” eli haitaria ja kertoi soljuvalla laulavalla karjalankielellä tarinoita 1900-luvun alun Suistamosta. Tein maisterikonsertin vuonna 2001, ja yhtenä isona teemana oli Iljan musiikki ja hänen tarinansa.
Aikaa kului ja vuonna 2011 olin keikalla Seinäjoen Rytmikorjaamolla Puhti-yhtyeen kanssa, ja sinne saapui Lapuan Ruhankylästä Erkki Peräsalo, joka toi minulle lisämateriaalia Ilja Kotikalliosta. Siinä oli kaunis muistokirjoitus Iljasta sekä muutama lehtileike, kun Iljaa oli haastateltu Helsingissäkin asti aiheena katoava karjalainen kansanperinne. Silloin sain myös tietää, että Ilja Kotikalliolta on tallennettu noin 25 tuntia tarinankerrontaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoihin. Tämä on ylivoimaisesti eniten, mitä yhdeltä ihmiseltä on tallennettu materiaalia. Tarinankerronnan lomassa Ilja soittelee haitarilla ja huuliharpulla sekä laulaa. Tämän uuden tiedon innoittamana päätin perustaa Perinnelaboratorion, jossa pohjana on Ilja Kotikallion arkistonauhat. Suistamo on siis minulle sekä entinen Suomen kunta, että kuvitteellinen paikka (Perinnelaboratorio), jossa vapaasti teen esittävää taidetta. Suistamossa kehitetään, luodaan ja suistutaan.
Olet kehittänyt oman musiikkityylin, karjalaisen haitariteknon. Miten se on syntynyt?
Semmoinen nimitys taisi ensimmäisen kerran vilahtaa mediassa pari vuotta sitten, kun olin tehnyt Perinnelaboratoriossa ensimmäisen konserttini ja levyni. Vanha musiikkityyli ripaska, ristakondra, maanitus oli parin tahdin luuppaavaa, toisteista, hyponoottista tanssimusiikkia. Eli muodoltaan samanlaista kuin tämän päivän trance- tai teknomusiikki. Teen omaa musiikkia venäläisellä lasten haitarilla Notkalla ja inspiroidun sekä vanhoista karjalaisista kappaleista että tämän päivän musiikista. Siitä on syntynyt oma tyyli, jota myös haitariteknoksi on kutsuttu. Teen haitariteknoa ilman koneita, mutta myös koneilla, esimerkiksi Suistamon Sähkössä on Notka-haitarini lisäksi koneiden käyttäjä Eero Grundström.
Mikä kansanmusiikissa sinua viehättää, ja kuinka olet alunperin valinnut instrumentiksesi haitarin?
9-vuotiaana halusin soittaa haitaria. Tampereella Ahosen musiikkiliikkeen alakerrassa aloitin 5-rivisellä, soitettiin Metsäkukat ja muut viihdebiisit, vähän myöhemmin myös klassista musiikkia. Meinasin jo teini-ikään ehtiessäni lopettaa soittamisen, kun itselle mielenkiintoista soitettavaa musiikkia ei löytynyt, mutta sitten hurahdin 13-vuotiaana kansanmusiikkiin. Päädyin Suomen Kansanmusiikkiliiton Kamu-leirille, ja opettajanani oli muun muassa Kimmo Pohjonen ja Leena Joutsenlahti. Silloin sain ensimmäisen kerran improvisoida, ja nuoret Sibelius-Akatemian opiskelijat opettivat meille uutta kansanmusiikkia. Se oli pysäyttävä kokemus, että haitarilla sai soittaa muutakin kuin vain ns. klassisia haitaribiisejä. Siitä lähtien on kansanmusiikki ollut meikäläiselle se ykkösjuttu.
Suistamo-sarjan viides ja viimeinen konsertti Ma’ilmanlopun maanitus nähdään elokuussa Helsingin Musiikkitalossa. Miltä tuntuu saattaa projekti päätökseen?
Tällä hetkellä on vielä aikaista sanoa tuntemuksia, koska tuotantohommat on täydessä vauhdissa ja esitystä tullaan harjoittelemaan vielä ahkerasti elokuun ensimmäisinä viikkoina. Mutta siis Musiikkitalon sisälle tulee teltta. Perinnelaboratorioteltta seisoo reilun viikon Musiikkitalon ala-aulassa ja Ma’ilmanlopun maanitus -konsertin lisäksi teltassa nähdään Perinnelaboratoriossa syntyneitä taidepläjäyksiä, kuten mykkäelokuva Sijaton sielu, kansanelektrobändi Suistamon Sähkö, valokuvaaja Hanna Koikkalaisen Suistamo-kuvia ja sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseisen Karjala-sarjakuvia sekä muuta aiheeseen liittyvää, kuten petroskoilainen yhtye Sattuma Arto Rinteen johdolla ja tamperelaisen Folk Extreme ry:n tuottama soolokonsertti Yöjuoksu. Eli teltassa on viikon mittainen festivaali.
Ma’ilmanlopun maanitukseen on koottu edellisten konserttien materiaalia, ja olen säveltänyt ja sanoittanut myös uusia biisejä. Teltan housebändinä toimii Kivimäen Palomylly: Anne-Mari Kivimäki, Eero Grundström, Ville Rauhala, Pekko Käppi ja Risto Ylihärsilä. Lisäksi esityksessä on mukana tanssijoita ja yksi tanssiva kokki Tanssiteatteri Minimistä ja Tsuumista. Esityksen ohjaajana toimii Marjo Kuusela. Hieno ryhmä, paljon karismaa sekä taitoa, ja näiden lisäksi lavalla nähdään joukko huippuja vierailijoita, että ei kannata jättää tätä väliin.
Mitä sinulla on suunnitelmissa sen jälkeen, kun saat tohtorinhatun päähäsi?
Keikkailua jatketaan entiseen malliin ja uusia proggiksia on viritteillä, eli samaa hommaa kuin ennenkin. Se että teenkö Perinnelaboratorion nimissä jotain, niin en ole sitä vielä päättänyt. Eli hattu sinänsä ei vaikuta varmaankaan mihinkään. Aion semmosen kuitenkin hankkia, sitten kun olen saanut tukielmani kirjoitettua ja tutkintoni on hyväksytty. Siihen menee vielä reilu vuosi.
Mikä Tampereella on parasta juuri nyt?
Vedän etnoon päin ja sanon: kohtahan tuo syksy saapuu ja Telakalla jatkuu perinteiset Rahvaanmusiikin klubit, ja toivottavasti myös uusi aluevaltaus eli Uulun olohuonekonsertit jatkuvat. Tärppinä Sunnuntaina 4.9. Osmonpuiston laululavalla nähdään Folk Extremen soolokonsertti Yöjuoksu (Pekko Käppi, Silja Palomäki, Piia Kleemola, Anne-Mari
Kivimäki, Samuli Volanto, Reetta-Kaisa Iles ja Timo Saari)
Hienoa! Kiitos haastattelusta Anne-Mari!
Ma’ilmanlopun maanitus nähdään siis Helsingissä Musiikkitalossa 13.–21.8. Lue lisää täältä.
Kuva: Ma’ilmanlopun maanitus 2, Marko Mäkinen
