Monialainen taiteilija Anne Järvi valitsee tekniikkansa fiiliksen mukaan ja toivoo pystyvänsä samaan kuin viime viikonlopun Designtorilla esittelemänsä kauheat naiset. Taiteilija suhtautuu epävarmaan tulevaisuuteen aseinaan ammattiylpeys ja määrätietoinen, sitkeä työ haluamansa päämäärän eteen.
Galleria Rajatila valitsi sinut viime sunnuntaina järjestetyn Designtorin syksyn taiteilijaksi. Miltä valinta tuntui ja millainen kokemus Designtorille osallistuminen oli?
Olen mukana Galleria Rajatilaa ylläpitävän Rajataide ry:n toiminnassa ja tunnen sen toimijat, joten valinta sujui luontevasti ja ilman sen suurempia seremonioita. On aina mukavaa saada teoksiaan esille, on kyse sitten galleriasta tai Designtorin kaltaisesta tapahtumasta, jossa taide ei ole pääroolissa. Jälkimmäisessä teos tavoittaa myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä astuisi sisälle taidegalleriaan. Kokemuksena Designtori oli ihan tavallinen näyttely valmistautumisineen, pystytyksineen ja purkuineen.
Sinulla oli Designtorilla esillä ainakin ”kauheita naisia”. Millaisia he ovat? Ovatko he sinulle erityisen läheisiä? Oletko itse kauhea nainen?
Kauheat naiset ovat aivan tavallisia naisia. He seisovat suorassa itseään peittämättä. Toivon pystyväni samaan.
Piirrät, veistät ja teet animaatioita. Onko jokin menetelmistä ylitse muiden? Entä onko jokin taiteen alue tai tekniikka, johon haluaisit laajentaa repertuaariasi?
En varsinaisesti voi sanoa, että jokin olisi ylitse muiden, tai ilmaisu on minusta väärä, mutta viime aikoina olen keskittynyt piirustukseen sekä piirrosanimaatioon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että arvostaisin niitä ilmaisukeinoina veistoa enemmän, ne vain tuntuvat tällä hetkellä minulle luontevimmilta tavoilta ilmaista haluamani asiat. Myös repertuaari-käsite on minulle taiteellisessa ilmaisussa vieras. Käytän erilaisia tekniikoita sen mukaan, mikä kunkin teoksen kohdalla tuntuu parhaalta. Henkilökohtaisessa työskentelyssäni koen erityisesti yllä mainitut tekniikat omikseni, mutta esimerkiksi Raivoryhmä-kollektiivin kanssa olemme tehneet myös videota, ääntä sekä osallistavaa installaatiota.
Miltä muuten näyttää tulevaisuutesi kuvataiteilijana?
Hyvin vaikea sanoa. Suhtaudun tähän ammattiin vakavasti, harjoitan ja haluan harjoittaa sitä ja olen valmis tekemään niin sanotun menestyksen eteen paljon töitä. Ala on kuitenkin henkisesti raskas jatkuvan epävarmuuden vuoksi, ja omaa jaksamista on vaikea ennustaa. Toistaiseksi kuitenkin jaksan ja toivon jaksavani myös tulevaisuudessa. Kollektiivi- ja ryhmätyöskentely sekä erilaiset projektit ovat tässä mielessä minulle tärkeitä. Lisäksi yksittäiset myönteiset päätökset näyttely- ja apurahahakemuksiin antavat uskoa ja voimaa, joten niitä odotellessa.
Kerro vielä lopuksi, mikä Tampereella on parasta juuri nyt.
Koti, työhuone sekä valikoidut ihmiset.
Kiitos, Anne!
Annen töihin voit tutustua taiteilijan kotisivuilla.
